Tekstit

On niin helppoo olla onnellinen

-
Tänään mä mietin sitä, että kuinka etuoikeutettu olen. Tein jopa listan kaikista etuoikeuksistani. Yksi niistä on eniten mielessä juuri tänään, kun meillä on Saulin kanssa vuosipäivä: olen etuoikeutettu, kun minulla on joku jota rakastan. Dingon sanoin: Ja elämä on helppoo sillon kun on joku josta pitää kii / Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin / Ja elämä on päivästä päivään vieraiden pilkkaa sinullekin / Päivästä päivään levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin. Mulla on Saulin lisäksi muitakin läheisiä, jotka välittää, miten minulla menee sekä kaksi ihanaa kissaa elämääni rikastamassa. Nämä on ne omasta mielestäni tärkeimmät. Toiseksi tärkeimpiä ovat ne yhteiskunnan tarjoamat, enimmäkseen ilmaiset, etuoikeudet: Suomen kansalaisuus ja siihen liittyvät ihmisoikeudet, demokratia, tasa-arvo ja oikeudellinen turva. Lisäksi minulla on edullinen ja kokonaisvaltainen terveydenhuolto ja hoito ja lääkkeet todettuihin sairauksiin, eikä minulla ole arkiseen elämään vaikutta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ihana kesä saaressa

-
Olen onnellinen. On kesä ja olen saanut tehdä kaikkea sitä, mitä rakastan: Olen ollut matkalla Italiassa. Olen ollut mökillä. Olen ollut kotona. Olen uinut ja saunonut sydämeni kyllyydestä. Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa. Olen syönyt ihanaa ruokaa. Olen juonut hyvää viiniä. Olen tehnyt kauniita asioita. Olen viettänyt aikaa yksin. Olen tehnyt vaikeita asioita (jotka ovat tuoneet merkitystä elämään). Olen nukkunut hyvin ja pitkään. Olen valvonut kesäyössä. Olen istunut auringossa ja rankkasateessa. Olen itkenyt ja nauranut. Olen rakastanut. Olen siis nauttinut kesästä. Silti tai ehkä juuri sen takia, minua harmittaa, että en ole voinut jakaa onneani kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa. Osa, kuten äidin, joka ei pääse mökille, koska hänen sairautensa estää sinne kulkemisen. Osalla tärkeistä ihmisistä ei ole ollut lomaa tai sopivaa yhteistä ajankohtaa ei ole löytynyt. Se surettaa - haluaisin jakaa onneni kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa. Haluaisin antaa kaikille jotain siitä, mitä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvä paha päivä

-
Edellisessä blogitekstissäni haikailemani tutkimustulokset tulivat vihdoin n. 3 viikon jälkeen, mutta varsinainen radiologin lausunto tuli vasta 6 viikon jälkeen. Onneksi tilanne on hyvä eikä mitään merkkejä uusiutumisesta ole havaittu. Huh! Tänään on siinä mielessä hieno päivä, että me ollaan taas päästy merkityksellisen työn pariin: rakentamaan mökkiä. Tai oikeastaan enää terassia sen eteen. Olen alkanut ymmärtää sitä, joka jossakin lehtiartikkelissa totesi, että elämään saa (lisää) mielekkyyttä, kun tekee jotain vaikeaa tai vaivalloista. Vaivannäkö taitaa kannattaa. Ainakin olen voinut huimasti paljon paremmin kuin talvella, kun on ollut joku tehtävä, jossa näkee kättensä työn tuloksen välittömästi. Kun terassi on valmis, kaikki olennaiset osat ovat valmiita. Vain, listojen kiinnitystä ja muuta pientä hommaa on sen jälkeen. Ai niin, ja takan asennus tietenkin. Se on aika iso ja vaativa homma vielä. Mutta päällisin puolin alkaa olla valmista. No, merkitykselliset hommat jatkuvat, k
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjasuru

-
Nyt on taas se aika vuodesta, kun pääsen T-kuvaukseen ja joudun odottamaan epämääräisen ajan sen tuloksia. Tällä kertaa on ollut erityisen vaikea odottaa tätä kuvausta ja sen tuloksia, koska kohta on lähtö Italiaan. Tämä on synttärimatka ja toivon todellakin, että siitä ei tule viimeinen, jonka teen elämässäni. Tulokset tulevat ehkä vasta päivää ennen matkan alkua ja mietin paljon sitä, haluanko tietää ne. Jos tulokset onkin sellasia, joita en halua. Jos ne pilaavat koko matkan. Toisaalta, jos kaikki on hyvin, matka tuntuisi ehkä vielä ihanammalta… Vaikea valinta. Olen yrittänyt järkeillä, että jos kasvain olisi alkanut levitä, se olisi ehkä näkynyt jo verikoetuloksissakin viimeisen vuoden aikana. Ja olisi ehkä ollut jotain oireitakin. Lisäksi tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä leviä ja jos leviävät, se tapahtuu keskimäärin vasta n. 7. vuoden tienoilla. Ne ovat kuitenkin vain tilastollisia, keskimääräisiä havaintoja eikä kaikkien tilanne mene niin. Verikoetuloksissa ei ollut suurt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minun tehtäväni, minun velvollisuuteni?

-
Nyt on taas kulunut 3 kk, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Tällä kertaa juuri mikään ei ole muuttunut minun elämässäni. Sen sijaan läheiset ovat tulleet yhä riippuvaisemmiksi minusta: Isän keuhkoista löydettiin kasvain ja äiti on minun ja siskoni tuoman ruuan varassa. Isän kasvain leikattiin ja se onnistui hyvin. Ja äitille voi tilata ruokaa onneksi suoraan kaupasta kotiin tuotuna. Mutta silti, se tunne, että he eivät tule toimeen ilman minua, kasvaa päivä päivältä. Ja samaan aikaan tiedän, että en kykene “hoitamaan heitä hautaan”. En vaan pysty edes ajattelemaan sitä mahdoltisuutta, että muuttaisin heidän luokseen pitämään heistä huolta joka päivä. Pitää siis valmistautua taisteluun heidän puolestaan - että heillä olisi inhimillinen vanhuus. Isä on onneksi jo päässyt sosiaalihuollon piiriin ja pääsee ehkä viimein, jos vaan suostuu, muuttamaan palvelutaloon. Siellä on sentään päiväaikaan henkilökuntaa paikalla ja joku pitää vähän silmällä ainakin joskus. Siellä saa myös joka päivä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kiire lepäämään

-
Nyt on kulunut yli 2 kk viime kerrasta, kun kirjoitin tätä blogia. Aika moni asia on muuttunut, mutta onneksi monet hyvät asiat ovat ennallaan tai parantuneet edelleen. Minulla on edelleen ihana ja rakas aviomies, suloinen kissa (ja uusi pieni kissavauvakin) ja oma koti. Lisäksi mökkikin on lähes valmis - vain terassi ja takka puuttuvat. Töissä asiat menivät siihen pisteeseen, että oli pakko hakea toista tehtävää ja sainkin sen. Onneksi se on samassa organisaatiossa ettei kaikki tunnetut asiat muutu senkään suhteen. Ja onneksi sain sen - en olisi kestänyt enää yhtään kuukautta lisää tuossa hullujenhuoneessa, jota työyhteisöksikin kutsutaan. Onneksi yksi työkaveri on sentään pitänyt puoliani ja pitänyt minut pinnalla, ihmetellen ja kauhistellen kaikkea yhdessä. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että vielä melkein viisikymppisenä saan uuden mahdollisuuden. Ja ennen kaikkea saan mahdollisuuden opiskella uutta ja kehittyä työssä ihan uudella tavalla. Toivotaan, että enää ei tarvitse töissä tuhl
Lähetä kommentti
Lue lisää

Työstä ja elämästä

-
Viime aikoina olen miettinyt paljon työtäni ja työelämää yleensä. Olen tiennyt jo ainakin 2,5 vuotta, että tämä nykyinen työ ei ole riittävän haasteellista osaamiseeni, koulutukseen ja kykyihin nähden. Siitä huolimatta en haluaisi juuri nyt hakea uutta työpaikkaa tai ylipäätään vaihtaa toiseen työyhteisöön. Siihen on useitakin syitä. Ensimmäinen on se, että olen vihdoin, n. 20 vuoden jälkeen saanut toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Ja sitä allekirjoittaessani päätin, että nyt en vaihda työpaikkaa ainakaan viiteen vuoteen, Toiseksi, työpaikan vaihtaminen on raskasta: se on stressipisteissä samaa luokkaa kuin naimisiinmeno, avioero tai muuttaminen. Juuri nyt en kaipaisi sen kaltaista stressiä elämääni, kun sairaudessa ja elämän arvojen muuttumisessa on aivan riittävästi stressin aihetta. Kolmanneksi, kun olen vasta muutama vuosi sitten päässyt siitä ainaisesta, pakollisesta, työnhausta, en haluaisi palata siihen omien vahvuuksien ja osaamisien pohtimiseen ja itseni markkinointi
Lähetä kommentti
Lue lisää