Kivusta pelkoon on matkaa todella vähän - jos edes sitäkään
Aamulla tuntui siltä, että olin nukkunut hyvin. Mutta herätys oli silti liian aikainen. Olin väsynyt ja ärtynyt ja niska oli edelleen kipeä repun kantamisesta toissapäivänä. Työpäivä ei alkanut hyvin. Onneksi nyt on ollut paljon tekemistä. Ei tarvitse liikaa miettiä.
Sitten, yhtäkkiä ilman mitään ulkoista syytä, tunsin kipua syvällä vatsassa, ehkä jossain kohdun tienoilla. Heti tuli mieleen kasvain. Karkoitin synkät ajatukset ja yritin innostua kirjoittamisesta. Sitten tuli toinen terävä tuikkaus. Pelot alkoivat möyrytä mielessä. Kyyneleet nousivat silmiin eikä itku ollut kaukana. Vielä piti kuitenkin pinnistellä työpäivän loppuun. Oli pakko jaksaa viimeiset 40 minuuttia. Ne tuntuivat pitkältä kuin nälkävuosi. Työajan loputtua vatsanpohjasta tuli syvä huokaus. Yritin hengitellä syvään ja rauhoittua. Pelot kuitenkin vain pahenivat: yritin etsiä internetistä jotain syytä kivulle. Kaikki syyt kuulostivat yhtä pelottavilta. En halua mitään lisäsairauksia nyt. En enää jaksa yhtään lisää.
Sitten, yhtäkkiä ilman mitään ulkoista syytä, tunsin kipua syvällä vatsassa, ehkä jossain kohdun tienoilla. Heti tuli mieleen kasvain. Karkoitin synkät ajatukset ja yritin innostua kirjoittamisesta. Sitten tuli toinen terävä tuikkaus. Pelot alkoivat möyrytä mielessä. Kyyneleet nousivat silmiin eikä itku ollut kaukana. Vielä piti kuitenkin pinnistellä työpäivän loppuun. Oli pakko jaksaa viimeiset 40 minuuttia. Ne tuntuivat pitkältä kuin nälkävuosi. Työajan loputtua vatsanpohjasta tuli syvä huokaus. Yritin hengitellä syvään ja rauhoittua. Pelot kuitenkin vain pahenivat: yritin etsiä internetistä jotain syytä kivulle. Kaikki syyt kuulostivat yhtä pelottavilta. En halua mitään lisäsairauksia nyt. En enää jaksa yhtään lisää.
Kipu ei ole kova eikä erityisen pelottava. Silti näen sieluni silmillä, miten kasvaimet valtaavat vatsaonteloni pikkuhiljaa. Ymmärrän hyvin, että pari pientä kivun tuikkausta ei ole mitään hälyttävää, pieniä vatsanpuruja on jokaisella joskus. En silti voi peloilleni mitään. Toivon, että joskus vielä tulee se päivä, jolloin uskallan lakata pelkäämästä jokaista ikävää tuntemusta. Tänään ei kuitenkaan ole se päivä vielä. Ultraäänikuvauksesta on vähän yli kuukausi, tietokonetomografiasta 4 kuukautta. Silti en voi olla ajattelematta, mitä on voinut sillä välin tapahtua… Pelkään pahinta ja kuvittelen vielä pahempaa. En voi kuitenkaan vielä mennä tutkimuksiin, koska olin juuri kuvauksessa. Täytyy vain pelätä ja odottaa…
"Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa/ Onko paratiisikin vain harhaa?/ Tuskan keskellä tutut kasvot/ joka puolella eivätkä häviä koskaan." (Tyrävyö)
Kommentit
Lähetä kommentti