Voimaa etsimässä
Pitkästä aikaa joogatessa tunsin itseni vahvaksi, ehkä harjoitus vihdoin alkaa toimia. Syynä saattoi olla myös henkinen voimaantumisen kokemus, koska kävin työterveyspsykologilla. Ensin vain itketti, mutta psykologin reippaita ja asiallisia kysymyksiä pohtiessa alkoi tuntua siltä, että: “kyllä, on olemassa asioita, joita voin tehdä, että pelkäisin vähemmän.” Eivät kaikki pelot tietenkään taikaiskusta katoa, mutta ehkä hiljalleen.
Yksi niistä asioista, joita voin tehdä, ovat syvät hengitykset eli minun tapauksessani juuri joogaaminen. Toinen on sellaisten asioiden listaaminen, joita haluan tehdä. Ja kolmas, hyvän lääkärisuhteen hankkiminen. Näistä kahta olen tehnytkin jo. Nyt pitäisi hankkia hyvä lääkärisuhde. Helpommin sanottu kuin tehty, ikävä kyllä. Pyysin jo työterveyslääkäriltä pääsyä erikoislääkärin konsultaatioon. Mutta siitä tuskin tulee mitään pitkäaikaista suhdetta. Konsultaatiota annetaan yleensä vain kerran. Ehkä voisin yrittää yksityisen terveysvakuutuksen kautta saada jonkin pysyvämmän lääkärin… Vakuutusyhtiö vaatii tosin ensin arviota korvattavuudesta, muuten sitä ei voida taata. Mutta se, miten löydän hyvän lääkärin, jonka kanssa voi ylipäätään muodostaa jonkin lääkärisuhteen, onkin paljon vaikeampi kysymys. Pitäisi ehkä käydä useammalla lääkärillä ja keskustella kaikesta sairauteen liittyvästä, ei vain oireista tai hoitotoimenpiteistä.
Parasta psykologilla käymisessä oli kuitenkin se oivallus, että täytyy keskittyä siihen, mikä on hyvin ja nauttia siitä, mikä sujuu elämässä. Kuten siihen, että en tunne itseäni sairaaksi. Ja siihen, että minulla on pysyvä työpaikka, johon saatoin palata sairauden jälkeen. Minulla on ollut taas väärä asenne - itselleen voi valita hyvää. Toisaalta psykologi validoi hyvin tunteitani: Nyt on aika antaa tilaa tunteille, jotka jäivät hoitotoimenpiteiden varjoon. Turvallisuuden tunne on rikkoutunut ja hallinnan tunteeseen pyrkiminen on ymmärrettävää, kunhan se ei kuormita liikaa. Tässä mietteitäni ensimmäisen tunnin ajalta. Toivon jatkossa saavani lisää keinoja, joilla voin yrittää vähentää pelkoja.
Yksi niistä asioista, joita voin tehdä, ovat syvät hengitykset eli minun tapauksessani juuri joogaaminen. Toinen on sellaisten asioiden listaaminen, joita haluan tehdä. Ja kolmas, hyvän lääkärisuhteen hankkiminen. Näistä kahta olen tehnytkin jo. Nyt pitäisi hankkia hyvä lääkärisuhde. Helpommin sanottu kuin tehty, ikävä kyllä. Pyysin jo työterveyslääkäriltä pääsyä erikoislääkärin konsultaatioon. Mutta siitä tuskin tulee mitään pitkäaikaista suhdetta. Konsultaatiota annetaan yleensä vain kerran. Ehkä voisin yrittää yksityisen terveysvakuutuksen kautta saada jonkin pysyvämmän lääkärin… Vakuutusyhtiö vaatii tosin ensin arviota korvattavuudesta, muuten sitä ei voida taata. Mutta se, miten löydän hyvän lääkärin, jonka kanssa voi ylipäätään muodostaa jonkin lääkärisuhteen, onkin paljon vaikeampi kysymys. Pitäisi ehkä käydä useammalla lääkärillä ja keskustella kaikesta sairauteen liittyvästä, ei vain oireista tai hoitotoimenpiteistä.
Parasta psykologilla käymisessä oli kuitenkin se oivallus, että täytyy keskittyä siihen, mikä on hyvin ja nauttia siitä, mikä sujuu elämässä. Kuten siihen, että en tunne itseäni sairaaksi. Ja siihen, että minulla on pysyvä työpaikka, johon saatoin palata sairauden jälkeen. Minulla on ollut taas väärä asenne - itselleen voi valita hyvää. Toisaalta psykologi validoi hyvin tunteitani: Nyt on aika antaa tilaa tunteille, jotka jäivät hoitotoimenpiteiden varjoon. Turvallisuuden tunne on rikkoutunut ja hallinnan tunteeseen pyrkiminen on ymmärrettävää, kunhan se ei kuormita liikaa. Tässä mietteitäni ensimmäisen tunnin ajalta. Toivon jatkossa saavani lisää keinoja, joilla voin yrittää vähentää pelkoja.
Kommentit
Lähetä kommentti