Aktiivinen kesä paras kesä

Kesä on melkein puolessa välissä. Tämä on ollut poikkeuksellinen kesä: en ole yhtään kertaa kokenut huonoa omaatuntoa. Yleensä tähän aikaa vuodesta olen jo monta kertaa ehtinyt ajatella, että “nyt on kesä, nyt pitäisi tehdä sitä tai tätä”. Syynä on eniten ollut ehkä mökinrakennusurakka. Sen ohella ei oikein muuta ole ehtinyt tehdä. Ja toisaalta sen ohella on ehtinyt ja voinut tehdä niitä tärkeimpiä kesäasioita: saunoa, uida ja olla metsässä. Erilaiset kodin asiat onkin sitten jääneet paljolti tekemättä. Mutta sekään ei harmita, kun mökin rakennus on edennyt hyvin, vaikkakin hitaammin kuin ajattelin. On ollut hieno nähdä omien kätten työn konkreettiset tulokset. Ja vaikka on ollut ajoittain raskasta, se on ollut ihanaa. Eikä saaressa ole tarvinnut pelätä koronaa, kun ihmisiä ei juuri näy. Paras kesä näyttää olevan siis aktiivinen kesä eikä löhöilykesä. Kyllä minä tietysti välillä kaipaan terassilla istumista ja ihmisten tapaamista. Mulla on varmaan väärä asenne, mutta ei tämä eristys ole niin kamalaa kuin olisi voinut luulla.

Olen itse asiassa huomannut muutenkin korona-aikana, että taidan olla edelleen kotona yksin (tai pienessä porukassa) viihtyvä sohvassa nököttäjä kuten lapsuudessani. Pääsääntöisesti olen tyytyväinen omassa kodissani ympäri vuorokauden. Välillä olisi tietysti kiva saada arkeen jotain vaihtelua ja viikonloppuihin huvitusta, mutta en varsinaisesti kaipaa mitään erityistä. Siinä mielessä olen varmasti jatkossakin tyytyväinen mökkeilijä: arkeen tulee vaihtelua, kun ruuanlaitto ja muut kotiaskareet tehdään mökillä avotulella ja ilman juoksevaa vettä. Voisin melkein sanoa, että voisin muuttaa pysyvästi maalle. Melkein. Talvella voisi tulla vähän ikävä lämmintä suihkua ja sähköpattereita. Ja myönnetään, sosiaalista elämääkin. Mutta kesäaikaan voisin hyvin asua siellä, mihin internet hyvin ylettää. Etenkin kun töissä on alettu puhua etätyön jatkumisesta viitenä päivänä viikossa myös koronan jälkeen. Saaressa saattaa kuitenkin olla ainakin paikoitellen huonot yhteydet työpaikan tarjoamalla operaattorilla. En kuitenkaan ole vielä valmis heittämään kirvestä kaivoon sen suhteen. Eniten kuitenkin pelkään elämän kapeutumista, sosiaalista kuihtumista. En usko, että ystävät olisivat usein tulossa viikonlopun viettoon saareen. Eikä sieltä pistäydytä nopsaan ystävien kanssa kahvilla tai viinilasillisella. Ja kun saaressa ei kovin montaa ihmistä asu, voisi kahdestaan helposti mökkiintyä lopuksi elämää. Se ei ole terveellistä. Ja sairauden ja hädän tullen matka hoitoon olisi pitkä, ainakin tunti-puolitoista.

Ajatuksella on kuitenkin mukava leikitellä. Saaressa oleminen ei aseta suuria vaatimuksia kuin tiskauskestävyydelle ja ostosten suunnittelukyvylle. No, jotkut asiat tietysti vaativat eri tavalla voimia kuin rivitaloarki taajamassa, kuten puiden hakkuu ja halkojen teko. Silti uskon, että viihdyn mainiosti saaressa takan äärellä kirja kädessä tai sienimetsässä kori käsivarrella. Tule jo syksy (yleensä en koskaan toivo syksyn tuloa) - niin pääsen nauttimaan uuden puun tuoksusta, puista ikkunan takana ja rauhoittavasta merimaisemasta. Sitä sanotaan, että ihminen on tullut vanhaksi, kun elämä alkaa tuntua tutulta iskelmältä. Mä olen nyt sitten kai tullut vanhaksi (Samae Koskisen sanoin):

Kesämökki/ Se on punainen/ Ja tää tontti/ Ainutlaatuinen/ Männynkäkkärä/ Ja sauna rannassa/ On hiljaisuus/ Ja puitteet kunnossa

Tää on kauneinta mitä saatan toivoa/ Ja aivan yksin aion siitä nauttia/ Tää on palanen kotimaista taivasta/ On koivuja ja tervaa kannonnokassa

Tiedäthän sen biisin/ Äijästä ja norpasta/ Se on ihan paska/ Ei kerro mitään minusta/
Siin ei oo/ Mitään melankolista/ Kun saa olla/ Omassa rauhassa

Tää on kauneinta mitä saatan toivoa/ Ja aivan yksin aion siitä nauttia/ Tiedän kuka mua vihtoo saunassa/ Ei oo muiden bakteereja paljussa

Vaikka olen/ Varmaan onnellinen/ Huomaan silti/ Joskus epäilen/ Et onks tää mökki/
Oikeesti olemassa/ Kun ei ole ketään/ Tätä jakamassa/