Vaikeita valintoja

On kulunut yli 2 kuukautta edellisestä blogikirjoituksestani. Olen pitänyt mökinrakennuslomaa. Nyt mökki on pystyssä ja kaikki osat ovat paikallaan, n. 7 viikkoa siitä, kun vastaanotimme mökkipaketin.

Nyt on taas aikaa ajatella muutakin kuin seuraavan päivän tai viikonlopun tehtävää. 

 

Olen vasta viime aikoina tullut tietoiseksi siitä, että elämässä (ei vain kodissa, kuten lehtijutuissa kerrotaan) täytyy tehdä jatkuvasti metatyötä. Harvoin mikään iso tai pienempikään päätös syntyy ilman sitä: tehdäkseen päätöksiä ja valintoja, täytyy useimmiten ottaa selvää erilaisista asioista. Otetaan esimerkiksi vaikkapa niinkin yksinkertaiselta kuulostava päätös kuin ruuan valinta kaupassa. Nykyään on aivan liikaa erilaisia vaihtoehtoja ja samastakin tuotteesta on erilaisia versioita. Omat ruokarajoitteeni (proteiinirajoitus ja kasvissyönti) tietysti vähentävät vaihtoehtoja, mutta silti on vaikeaa yleensä keksiä, mitä haluaisi syödä tänään tai huomenna, ylihuomisesta puhumattakaan. Korona-aikaan olen käynyt kaupassa enintään 2 krt/vko ja ostoslistan tekeminen on aina yhtä vaikeaa. 

Vielä vaikeammaksi metatyö, valintojen valmistelutyö, käy, kun pitää valita jotain, mistä ei ole kovin paljon tietoa. Tällainen tuli minulle eteen, kun pitää valita maali mökin ulko- ja sisäseiniin. Sitä olen pähkäillyt nyt parisen viikkoa ahkerammin. Olen kyllä seurannut 80-luvulta saakka asuntomarkkinat-tv-ohjelmaa

Olisi hienoa, jos voisi luottaa ammattilaiseen kuin ammattilaiseen ja vain kysyä paikalliselta rautakauppiaalta, mitä kannattaisi ostaa. Maaleihin liittyy kuitenkin niin paljon metatietoa, että minä en uskalla luottaa ainakaan yhteen tai ensimmäiseen kauppiaaseen. Suomen olosuhteissa on esimerkiksi totuttu siihen, että homeenestoaineita tai pohjusteita käytetään maalien alla lähes poikkeuksetta, vaikka itse maalit sisältävät samoja aineita. Maaleihin liittyy myös ikuinen sota vesiohenteisten (yleensä lateksi- eli muovipohjaisten) ja liuotinohenteisten (yleensä öljypohjaisten) maalien paremmuudesta. Mutta lisäksi nykyään on vesiohenteisia kasviöljypohjaisia kuultomaaleja, jotka sekoittavat asiaa lisää. Lisäksi erilaisilla kuultomaaleilla on erilaiset hinnat, erilainen riittoisuus, erilaiset huoltovälit. Ja kun teemme hirsimökkiä, kuultavuus ja hengittävyys (oikeastaan maalin kyky läpäistä vesihöyryä) ovat meille tärkeitä kriteerejä. Hengittävyys-kriteeri sulkee muovipohjaiset lateksimaalit pois. 

Olisi hyvin houkuttelevaa ajatella, että voisi ulkoistaa päätöksenteon jollekin toiselle, kuten myyjälle. Kuitenkin loppujen lopuksi olen itse vastuussa siitä, mitä seurauksia valinnalla voi olla. Seinä voi homehtua väärän valinnan vuoksi (tai siitä riippumatta, jos esim. ilmanvaihto on huono). Tai se ei ehkä olekaan hengittävä, vaikka myyjä niin väittäisi. Maalipinta saattaa myös muuttua sellaiseksi, että se pitää uusia pian, vuoden tai parin päästä. Voi myös olla, että se ei imeydy kunnolla puuhun, vaan jää puun pinnalle ja näyttää epätasaiselta. Useimmissa tapauksissa on vain tehtävä jokin ratkaisu eikä ole mahdollista edes tietää, ovatko seuraukset huonoja vai hyviä. Tässäkin tapauksessa olen yrittänyt löytää ratkaisua erilaisilta verkkosivuilta, tuloksetta. Kukaan ei pysty takaamaan, mikä on lopputulos tai mitä seurauksia tietyllä valinnalla voi olla. Siksi päätöksenteko tuntuu raskaalta. Mutta jokin valinta on tehtävä tässä ja nyt. Voi olla, että minulla on väärä asenne tässäkin kohtaa. 

Mietin tarkkaan, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua: Se on se, että valitsen väärän maalin eikä sitä voi vaihtaa enää myöhemmin. Valitsen siis hengittävän maalin, koska sen päälle voi laittaa mitä tahansa maalia myöhemminkin. Kalvon muodostavan päälle sen sijaan ei voi enää laittaa hengittävää maalia. Jos hometta tulee, sitä on vain sitten poistettava ja aloitettava alusta. Sellaista on elämä. 

Joskus on vain tehtävä valinta, eikä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa sen seurauksiin. Tämän olen jo saanut iskostettua päähäni n. 20 vuotta sitten. Jos yrittää hallita kaikkia valintojensa seurauksia, elämästä tulee mahdotonta, tai ainakin raskasta. Silti, toisinaan arkistenkin valintojen tekeminen on vaikeaa ja raskasta. Varsinkin jos joutuu jatkuvasti tekemään valintoja täysin yksin ja vailla mitään ohjenuoria tai sääntöjä. Varmaankin juuri siksi ihmiset urautuvat helposti ostamaan vaikkapa aina samaa leipää: kun vaihtoehtoja on kymmeniä, on vaikea tehdä valintoja, jos ei ole mitään, mistä lähteä liikkeelle. Minulla oli aiemmin kriteerinä, että leivän täytyy olla tervellistä eli sisältää vähintään 7 % kuituja, ja olla silti hyvän makuista. Nämä kriteerit vähensivät valhtoehdot lähinnä ruisleipään ja muutamaan muuhun. Ja olin aina iloisesti yllättynyt, kun löysin jonkin uuden vaihtoehdon. Nyt, kun joudun rajoittamaan proteiininsaantia myös leivän suhteen, vaihtoehtoja on yhtäkkiä niin paljon, että mausta on tullut tärkein kriteeri. Ja silti valinta on vaikea joka kaupassakäyntikerralla. Siksi olen ulkoistanut valinnan joka toisella kertaa Saulille. Metatyössä voi joskus kuitenkin olla haittaa siitä, että sitä tekee yhtä aikaa useampi ihminen, varsinkin jos kriteerit tai tavoitteet ovat erilaisia. Esimerkiksi silloin, jos toinen yrittää etsiä edullista lomamatkaa ja toinen all inclusive -luksuslomaa.

On hyvä, että metatyölle on syntynyt nimi tässä 2000-luvulla. Se antaa mahdollisuuden kuvata sitä ja siitä syntyvää taakkaa. Ehkä aikojen saatossa siitä voidaan oppia puhumaan enemmän ääneen ja jopa jakamaan tietoisemmin. Metatyöhön on tietysti saatavissa apua, toisinaan korvaamatontakin apua. En esimerkiksi luottaisi yksin omiin tiedonhakutaitoihini, jos pitäisi tehdä jotain valintoja vaikkapa sairauden hoidon suhteen. Ammattilaisilla on koulutus ja osaaminen, jota ei ole syytä ainakaan lähtökohtaisesti väheksyä. Silti etsin jatkuvasti tietoa sairauksistani, ihan vain varmuuden vuoksi. Voihan olla, että ammattilaiset ovat unohtaneet mainita jotakin olennaista, tai eivät ehdi tehdä metatyötään kunnolla. En kuitenkaan ajattele, että tekemäni metatyö korvaisi ammattilaisen tekemää - se voi korkeintaan täydentää sitä joissakin tilanteissa. Kaikki metatyö ei aina ole ikävä velvollisuus tai vaikeiden valintojen tekemistä. Joskus metatyö voi olla nautinnollistakin. Juuri nyt nautin siitä, että saan etsiä verkkokirpputoreilta ym. foorumeilta uuteen mökkiin huonekaluja ym. tarpeellista tavaraa.