Väärä asenne

Nyt on melkein vappu. Minulla on huomenna lomapäivä. Mitä lomalla tehdään, jos ei lähdetä matkalle? No tietysti luetaan kirjoja! Varasin 10 kirjaa kirjastosta (koronan vuoksi vain varaamalla kirjastosta saa kirjoja). Saatoin vähän liioitella. Mutta aikaa lukemiseen on tietysti koko kuukausi, ei vain lomapäivä. Ja lomapäiviä tulee pian lisää. Mietin tässä muutama kuukausi sitten, että miksi lukeminen on niin ihanaa. (Ja miksi televisio-ohjelmat tai elokuvatkaan eivät usein tarjoa samanlaista kokemusta.) Heti tuli mieleen kaksi asiaa: kirjojen hahmojen kautta sijaiskokemusten välityksellä pääsen “näkemään” erilaisia paikkoja ja kulttuureja, joihin en ehkä tulisi lähteneeksi tai joita ei aina edes voi kokea omakohtaisesti (esim. koska on “mahdotonta päästä sisälle johonkin kulttuuriin” oman kulttuurin, sukupuolen, iän tms. syyn vuoksi). Sijaiskokemuksia ovat myös ne tunnetilat ja ajatukset, joita samastuminen kirjojen hahmoihin antavat minulle. Minusta on välillä ihan uskomatonta, missä s

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. On (muka) ollut kiire. Ajatusten jäsentämistä varten tarvitaan aikaa ajattelulle. Tämä on yksi niistä tärkeistä näkemyksistä, jotka suosikkifilosofini esitti jäähyväisluentosarjassaan äskettäin. Olen miettinyt viimeisen vuoden aikana paljon sitä, mihin aikaani käytän. Ajattelulle on aina aivan liian vähän aikaa, etenkin ns. vapaalle ajattelulle, jolla ei ole etukäteen asetettua tavoitetta tai tarkoitusta. Oman itsen ympärillä pyöriminen ja itseen keskittyminen ovat esteitä filosofiselle ajattelulle, toteaa suosikki filosofinikin. Aivan liian usein ajattelun kohteena on minä, ja minä, ja minun tekemiseni ja tavoitteeni. Tietysti osittain se johtuu siitä, että “elämänmuotoni pyörii suoritteiden ja netflixien ym. Ympärillä”, kuten filosofi toteaa. Syvemmälle ajattelulle ei ole tilaa. Mutta kuten filosofikin toteaa: sille voisi olla tilaa, jos antaisin sille tilaa. Se vain vaatii tietynlaista ponnistelua ja fokuksen siirtämistä pois niistä aikaa