Väärä asenne

Aamulla herätessä en muista, missä olen. Sitten pettymyksen tunne nousee kurkusta: Se ei ollutkaan pahaa unta. Olen sairaalassa ja minulla on kasvain. Kello ei ole vielä viittäkään. Makaan sängyssä ja kuuntelen mummojen kuorsaamista. Toivon, että voisin vielä paeta todellisuutta uneen. Kun hoitaja tulee huoneeseen kuudelta, pyydän kipulääkettä ja saan nukuttua vielä 1,5 tuntia. Aamupalan jälkeen olo alkaa tuntua vähän todellisemmalta. Päivävuoroon tullut hoitaja on todella mukava ja kysyy, millaista ruokaa haluaisin ja mitä syön yleensä aamupalaksi. Pidän erityisesti siitä, että hoitaja ei ole kiireinen, tai hän ei ainakaan näytä sitä. Kysyn hoitajalta, voinko mennä suihkuun. Suihkun jälkeen tuntuu vähän enemmän ihmiseltä, vaikka alushousuja tai rintaliivejä en saanutkaan. Sitten odotan lääkärin tulemista. On lauantai ja lääkärit aloittavat kierron myöhemmin. Ruoka ehtii tulla ennen lääkäriä. Se on pahaa - jotain voimakasta maustetta on liikaa. Syön silti, koska laihtua ei saa. Pit

Aamuun mennessä katetrin huuhteluja on tehty 3 kertaa, mutta viimeinen kerta ei enää auta. Katetri on tukossa ja se pitää vaihtaa. Pelkään kipua. Yritän hengittää syvään, että lihakset rentoutuisivat. Kyyneleet vierivät poskilleni silti. Aamulla en saa aamiaista. Tarkkailuosastolla ei ole ruokapalveluita. Ei kyllä ole nälkäkään. Kuuntelen toisten potilaiden kertomuksia sairauksistaan: jalat eivät kanna, vatsassa on kipuja, päätä huimaa. Mutta silti pitäisi päästä pian kotiin, Muskan konserttiin tai juomaan kaljaa. Tunnen itseni terveeksi toisten rinnalla. Lääkäri kertoo, että munuainen kuvataan. Tarkoitus on löytää vuotava suoni, joka ehkä voidaan korjata leikkauksessa. Pääsen hetkeksi pois omasta kuplastani, kun minut viedään TT-kuvaan. Sen jälkeen taas istun sängyssä ja toivon, että katetri pysyy auki. Puolen päivän aikaan lääkäri tulee ja pullauttaa tiedon ulos suustaan kuin pureskellun purukumin: Kuvista on löytynyt iso kasvain. Lääkäri ei kysy, miltä minusta tuntuu. Tai o

Aamulla huomaan virtsani olevan punaista. Tekee mieli kysyä Vauva-lehden palstalla, miksi virtsani on punaista eikä sinistä niin kuin vaippamainoksissa. Luen internetistä, että punajuuren syöminen voi aiheuttaa virtsan värjäytymisen punaiseksi. Ja eilenhän minä juuri söin punajuurta. Lähden töihin asiaa enempää miettimättä. Mutta iltapäivällä virtsa on vielä punaisempaa kuin aamulla eikä meinaa tulla ulos ollenkaan. Luen lisää google-tuloksia ja arvelen, että olen saanut virtsatietulehduksen, vaikka se ei siltä tunnukaan. Naisilla kuulemma tulehdus voi aiheuttaa verenvuotoa virtsarakosta. Varaan saman tien ajan lääkärille ja saan lähetteen laboratorioon. Näytettä antaessani olen vähän kauhuissani, kun koko purkki on täynnä punaista nestettä, verta. Lähden kuitenkin apteekkiin ostamaan antibiootteja, joita lääkäri määräsi. Lääkäri soittaa, kun pääsen ulos apteekista. Laboratorio ei ole voinut tutkia näytettä, koska se on niin veristä. Lääkäri ehdottaa, että menisin seuraavana p

Olen niin onnellinen kuin vain ihminen voi olla. Minulla on ihana aviomies, upeita ystäviä, maailmanihanin kissa, oma kaunis koti ja vihdoin, 20 vuoden pätkätyön jälkeen, pysyvä työpaikka! Olen jo melkein nousemassa ilmaan, kun ensimmäinen palkallinen talviloma ja lomamatka on alkamassa pian. Varjona onnen taivaalla on vain ikääntyvien vanhempien elämän haasteet, siskontyttären sairasteleminen ja työkiireet. Olen aina arvostanut terveyttäni ja ollut onnellinen, että en ole sairastanut elämäni aikana mitään vakavaa tai kivuliasta ennen kuin nivelrikon oireet alkoivat n. 45-vuotiaana. Muistan kyllä ajatelleeni monta kertaa ainakin viimeisten viiden vuoden aikana, että olenko liian onnellinen ja kohta varmaan tapahtuu jokin kamala asia. Sen vuoksi jotkut ystävistäni ovat sanoneet, että olen liian pessimistinen tai että minulla on väärä asenne. En usko siihen. Mutta en voinut pelottavimmissa kuvitelmissanikaan arvata, mitä tulee tapahtumaan...