Silti onnellinen
Nyt on kulunut lähes 3 kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Tänään erityisenä motivaationa kirjoittamiseen on päivämäärä: Tänään 11.3.2022 tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kasvaimeni leikattiin, mutta vielä on matkaa viiden vuoden rajapyykkiin. Tosin munuaiskasvainten kohdalla esiintyy “ylikuolleisuutta” myös viiden vuoden jälkeen eli kuolemia on enemmän kuin samanikäisten terveiden kohdalla. Pelkääminen siis ei lopu viiden vuodenkaan jälkeen. Keskimääräinen uusiutumisaika on 7,5 vuotta. Joillakin kasvain on uusinut 30 vuodenkin jälkeen. Mutta olen kyllä siinä mielessä onnekas, että kuulun siihen vähemmistöön, että kasvaimeni oli tyyppiä CHRCC eli kromofobinen kasvain eikä se ollut levinnyt munuaisen ulkopuolelle ennen leikkausta. Silti riskitasoni määriteltiin keskitasoiseksi, koska kasvaimen koko oli niin suuri. Pelkäsin ja pelkään siis henkeni puolesta edelleen ja se tekee minut surulliseksi. Enkä oikein tiedä, mitä tehdä surulleni. Toisaalta olen onne