Väärä asenne

Ensimmäistä kertaa pelkään tosissani, että minulla on korona-virus. Pää on ollut kipeä jo 2 vuorokautta. Se alkoi aivan yhtäkkiä, puolessa minuutissa, kylmävesiuinnin aikana. Ehkä kyseessä on “vain” lihasten kylmästä johtuva jäykistyminen ja siitä johtuva kipu. Mutta silti pelottaa, uskomattoman paljon. Tein verkossa Omaolo-testin, mutta tulos oli se, että minun ei tarvitse olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Yksi oire, pelkkä päänsärky, ei ole kai riittävä syy testiin menemiselle. Sain ohjeen, että jos nousee kuume tai tulee muita oireita, niin sitten voi ottaa yhteyttä. Minulla ei ole yleensä juuri koskaan päänsärkyä tai jos on, se on niin vähäistä, etten yleensä tarvitse edes lääkettä. Nyt olen ottanut lääkettä jo kolmesti. Päässä on outo tunne. Ei kuitenkaan “poreileva”, kuten jotkut koronaan sairastuneet ovat tuntemuksiaan kuvanneet. Pelottaa. Kunpa edes Sauli olisi kotona... Nyt pitäisi rauhoittua ja vain odotella, tuleeko muita oireita. Tiedän, että olen aina ollut huono tässä. M

Ensimmäinen TT-kuvaus leikkauksen jälkeen. Olen tunnustellut jo viikkoja, että alkaako jännittää. Ei ole tuntunut miltään. Eilen tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että entä jos tulos onkin se, että löytyy uusi kasvain – tai useita. En tiedä, miten kestäisin sen. Vaikka pakkohan se olisi. Olen juuri melkein alkanut uskoa, että en ehkä kuole, ainakaan ihan pian. Uusi kasvain tuntuisi nyt liian pahalta. Yritän todistella itselleni, että todennäköisyys uuden kasvaimen ilmaantumiseen on todella pieni, varsinkin näin pian. Sitä paitsi, tunnen itseni terveeksi. Toisaalta, todennäköisyys on suurempi kuin ihmisellä, jolla ei ole ollut yhtään kasvainta. Ja tunsin itseni terveeksi myös silloin, kun kasvain vielä oli minussa. Yritän miettiä, onko minulla ollut jotain oireita, jotka voisivat kertoa päinvastaista. Vain syyskuussa oli outoja tuntemuksia ja pääsin silloin ultraäänikuvaukseen eikä mitään löytynyt. Haluaisin uskoa omia tuntemuksiani, mutta en valitettavasti enää voi. Minulla on varmaan v

Tänään on kansainvälinen miestenpäivä. Helsingin yliopiston kalenteritoimiston mukaan se ei ole Suomessa vakiintunut riittävästi, joten sitä ei merkitä edes kalenteriin. Minä pidän tärkeänä miestenpäivän tavoitteita, kuten myönteisten roolimallien edistämistä, miesten myönteisen panoksen juhlistamista eri elämänalueilla, mutta erityisesti huomion kiinnittämistä miesten terveyteen ja miehiin kohdistuvaan syrjintään. Miksi? Koska kannatan sukupuolten tasa-arvoa ja koska miesten eliniänodote on edelleen 6 vuotta vähemmän kuin naisten. Vaikka onkin totta, että naiset kohtaavat syrjintää useilla elämänalueilla, ei huomion kiinnittäminen miehiin kohdistuvaan syrjintään ole naisilta pois. Monet naisten ja miesten tasa-arvoa parantavat muutokset auttaisivat myös toista sukupuolta. Esimerkiksi terveyspalveluiden kehittäminen. Miehillä sanotaan olevan korkeampi kynnys hakeutua terveyspalveluihin kuin naisilla. Jos terveyspalveluja kehitettäisiin siihen suuntaan, että hakeutuminen olisi miehille

Kuuntelin erään seminaarin esityksiä ajankuluksi. Eräs tutkija piti esityksen aktiivisuusrannekkeiden vaikutuksesta ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa omasta ruumiistaan ja itsestään. Hänen mukaansa tietoisuus esim. päivän aikana otettujen askelten määrästä lisää ihmisen kokemusta toimijuudesta (personal agency) ja tietoisuutta oman ruumiinsa tilasta. Kun ihminen on mitannut askeleitaan jonkin aikaa, hän saattaa jo tunnistaa ilman mittaamistakin, milloin on ottanut oman tavoitteensa määrän askeleita. Herätteet, joita jotkut hyvinvointi-/aktiivisuusmittarit antavat, voivat auttaa kiinnittämään huomiota asioihin, esim. liika istuminen tai säännöllinen liikkuminen, joita on vaikea huomata tai hahmottaa muuten. Mittaamisella ja mittareilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa: oman olon tuntemiseen voi vaikuttaa se, mitä mitataan (hyvinvointi/ stressi) tai miten se nimetään. Mittaaminen voi alkaa myös määrittää tai määritellä arkikokemuksia (liikaa), esim. Ihmisestä tulee “vain” kävelevä ihminen