Suru tahtoo mua
Edellisestä kirjoituskerrasta on kulunut yli 2 kuukautta. Monta kertaa on ollut tunne, että tästä pitäisi kirjoittaa. Silti ei tunnu olevan aikaa. Mökin rakentaminen on ollut oletettua raskaampaa. Ja sitten tuli syksy. Olen syksyisin yleensä energinen. Nyt en ole. Pimeys tuntuu pahalta. Tekee mieli vain kääriytyä viltteihin ja vällyihin. Mutta se saa aikaan sen, että jo entisestäänkin minä-keskeinen ajatusmaailma valtaa mielen. Ja se saa huomion kiinnittymään erityisesti ruumiiseen ja sen tuntemuksiin, varsinkin kipuihin. En halua kääriytyä sairauteeni taas. Korona estää edelleen käymästä ihmisten ilmoilla. Pitäisi siis keksiä jotain ratkaisuja. Haluaisin estää ajatusten kietoutumisen sairauksiin ja kipuihin. Aloitin kuukausi sitten oirepäiväkirjan. Lähes joka päivälle on jotain merkintöjä. Kipua lonkassa, kädessä, rinnoissa tai vatsassa. Joskus myös kaulassa, hartioissa ja/tai niskassa. Jäytävää, kestävää kipua tai terävää, nopeasti ohimenevää kipua. Mutta ajattelin kirjoittaa kaiken