Väärä asenne

  Luin lehdestä erään toimittajan ajatuksia maalla asuvan ja kaupungissa asuvan erilaisesta suhteesta luontoon. Ajattelin kuuluvani ensin mainittuihin, mutta huomasin sitten olevani jossain maalaisen ja kaupunkilaisen välimaastossa. Tunnistan toimittajan ajatuksen siitä, että luonto on jotain arkista, puuduttavaa ja rajoittavaa. Jo lapsena ajattelin esimerkiksi lumesta, että se rajoittaa toimintaa enemmän kuin mahdollistaa sitä. Luonto oli arkea, koska se alkoi heti, kun astui ovesta ulos. Puuduttavuus liittyi myös arkisuuteen: koska se oli aina läsnä, en osannut sitä arvostaa ennen kuin etäännyin siitä. Puuduttavaa tuntui olevan se, että se jatkui ja jatkui samanlaisena joka puolella. Pidin kaikkia metsiä samanlaisina, koska näin vain keskisuomalaista havumetsää joka jatkui ja jatkui.  Kuten toimittajakin, koin “jorpakossa elämisen kamalan vaivalloisena”. Hän löysi luonnonläheisen elämisen hyödyt, kalastuksen ja lintujen bongaamisen, jo yläkoululaisena. Minä vasta lukion jälkeen, muut

Viime viikot ovat olleet kärsimystä. Viimekertaisessa mittauksessa munuaisarvoni olivat heikentyneet - ei kovin paljoa, mutta olivat kuitenkin. Jo leikkauksen jälkeen munuaisten suodatuskykyä mittaava arvo oli hieman alhainen. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että se on ihan hyvä. Nyt päätin kuitenkin kokeilla, toista lääkäriä konsultoituani, miten ruokavalion muutos vaikuttaisi munuaisarvoihini, vaikka minulla onkin tulosten perusteella vain “lievä munuaisten vajaatoiminta”. Lääkärikin totesi, että tilanne voi olla aaltoileva ja tilanne voi vielä parantuakin, jos munuaiset “saavat vähän lomaa”. Enpä tiennyt, millainen via dolorosa siitä alkaisi. Ajatukseni oli noudattaa löyhästi munuaispotilaan ruokavaliota, johon on hyvin oppaita saatavilla verkossa. Muun muassa eri sairaanhoitopiirit ja Munuais- ja maksaliitto ovat tuottaneet asiantuntevia oppaita munuaispotilaille. Kaikissa niissä sanotaan, että ei ole tarpeen laskeskella fosforin ja kaliumin saantia milligrammatasolla. Kuulemma usein r

Luin jostain, että monet käyttävät yhtenä iltana enemmän aikaa ravintolan tai elokuvan valitsemiseen kuin koko elämänsä aikana sen miettimiseen, mikä tekisi heidän elämästään merkityksellisempää. Mä olen käyttänyt todella paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen, jopa vuosia. Olen odottanut jotakin oivallusta tai valaistumisen hetkeä, olen lukenut paljon erilaisia filosofisiakin kirjoja merkityksistä ja elämästä, olen kirjoittanut ajatuksiani paperille löytääkseni kirjoituksistani jotain merkityksiä, jotka eivät tule ensimmäisenä mieleen ja olen pohtinut asiaa erilaisissa ryhmissä ja kursseilla. Olen pelännyt sitä hetkeä, jolloin ymmärrän, mitä haluan ja toivon, eikä ole mitään mahdollisuuksia saada sitä tai on jollain tavalla myöhäistä tavoitellakaan sitä. Sitten luin lauseen, joka avasi kaiken: Ihmisellä täytyy olla joitakin ydinarvoja, joiden avulla voi ymmärtää, miten löytää merkityksiä ja tekemistä, joka toteuttaa näitä arvoja. Olen siis jo löytänyt ne merkitykset, kauan sitten,