Vaikea kokeilu

Viime viikot ovat olleet kärsimystä. Viimekertaisessa mittauksessa munuaisarvoni olivat heikentyneet - ei kovin paljoa, mutta olivat kuitenkin. Jo leikkauksen jälkeen munuaisten suodatuskykyä mittaava arvo oli hieman alhainen. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että se on ihan hyvä. Nyt päätin kuitenkin kokeilla, toista lääkäriä konsultoituani, miten ruokavalion muutos vaikuttaisi munuaisarvoihini, vaikka minulla onkin tulosten perusteella vain “lievä munuaisten vajaatoiminta”. Lääkärikin totesi, että tilanne voi olla aaltoileva ja tilanne voi vielä parantuakin, jos munuaiset “saavat vähän lomaa”. Enpä tiennyt, millainen via dolorosa siitä alkaisi.

Ajatukseni oli noudattaa löyhästi munuaispotilaan ruokavaliota, johon on hyvin oppaita saatavilla verkossa. Muun muassa eri sairaanhoitopiirit ja Munuais- ja maksaliitto ovat tuottaneet asiantuntevia oppaita munuaispotilaille. Kaikissa niissä sanotaan, että ei ole tarpeen laskeskella fosforin ja kaliumin saantia milligrammatasolla. Kuulemma usein riittää, että vähentää lisättyjä fosfaatteja sisältävien leikkeleiden, makkaroiden yms. sekä maitotuotteiden kulutusta. Minä olen kokenut usein, että juuri tällaiset epämääräiset ohjeet johtavat yleensä huonoihin lopputuloksiin. Lisäksi, ovo-lakto-vegetaristina minun on vaikea vähentää lisättyjä fosfaatteja sisältävien leikkeleiden kulutusta, koska en ole niitä syönyt tähänkään saakka. Siksi, kielloista huolimatta, päätin laskeskella fosforin ja kaliumin saantiani milligrammatasolla, ainakin muutaman viikon. Toivoin saavani selville laskelman avulla, mistä olisi mahdollista vähentää fosforia ja kaliumia omassa melko vakiintuneessa ruokavaliossani. Laskelmia varten punnitsin kaiken syömäni ruuan.

Ensimmäinen yllätys liittyi kahviin ja tuoremehuun: ennen kuin kannattaa vähentää kasvisten ja marjojen syöntiä, pitäisi vähentää kahvin ja tuoremehun käyttöä. En ollut tiennyt, että kahvi sisältää paljon kaliumia. Mutta jo ensimmäisten päivien laskelmien mukaan, suurin osa ravintoni kaliumista tuli niistä neljästä 1,75 dl:n kahvikupillisesta, jotka olen tottunut juomaan joka päivä. Eikä 1 dl tuoremehu parantanut asiaa, päinvastoin. Vähensin 1-2 kupillista, mutta parempaan en pystynyt. Mehustakaan en halua luopua - aamupala tuntuu epäterveelliseltä ilman sitä eikä sen vaihtaminen hedelmään muuttaisi mitään. Inhoan sitä, että usein sanotaan hedelmien olevan mehuja parempia, koska niistä tulee myös kuituja. Suurin osa hedelmistä sisältää kuituja muutaman hassun prosentin - sillä ei varmasti ole mitään merkitystä kokonaisuudessa, kun kuitupitoisesta (yli 6 %) leivästä ja muista viljatuotteista sitä on paljon helpompi saada tarvittava määrä (25-25 g/ vrk). Paitsi että, kuitupitoista leipää ei suositella munuaispotilaalle.

Toinen yllätys omasta ruokavaliostani ja siitä, mikä siinä voisi rasittaa munuaisia, oli juusto. En juurikaan syö maitotuotteita muuten, mutta juusto on ollut keskeinen osa kaikkia ruokalajeja, joita olen tehnyt aikuisiällä. Myös soija ja viime vuosina myös quorn, härkis, seitan ja muut lihan korvikkeet ovat olleet keskeisiä aineksia ruuanlaitossani. No, nehän melkein kaikki sisältävät paljon fosforia. Jossakin oppaassa luki, että munuaispotilaille (siis niille, joilla ei ole mikään lievä munuaisten vajaatoiminta kuten minulla) suositellaan paria siivua juustoa viikossa. Siis VIIKOSSA. Mä olen yleensä syönyt n. 4 siivua päivässä ja lisäksi juustoraastetta, fetakuutioita tms. pääruuassa. Juustosta - ja monista muistakin proteiininlähteistä - vähentäminen tuntui todella kamaltalta. Ja kävi niin kuin pelkäsinkin: jokaisella aterialla jäi nälkä, koska kuulun niihin, joiden vatsa täyttyy proteiineista (tutkimusten mukaan jotkut tulevat kylläisiksi hiilihydraateista, toiset proteiineista).

Kokeilin myös vaihtaa kalium- ja fosforipitoisen kevytmaidon kauramaitoon ja mantelimaitoon (jotka eivä saisi olla kalsium-rikastettuja), mutta en pitänyt kummankaan mausta kahvissa. (vaikka kuten olen jo ennenkin huomannut, kauramaidolla voi kyllä korvata lehmänmaidon monessa asiassa). Palasin sitten entiseen ja laitoin maidon sijaan kahviin sokeria. Ihme kyllä siinä ei ole fosforia eikä kaliumia, kuten esim. suolassa.

Kolmas yllätys, joka pisti silmään, ehkä eniten kaikista ohjeista, oli leipä ja viljatuotteet. Munuaispotilaita kehotetaan syömään vähän leipää ja mieluiten vähäkuituista. Kärjistäen se tarkoittaa, että pitäisi mieluummin syödä ranskanleipää tai vehnäpatonkia kuin ruisleipää. Niin kauan kuin olen elänyt, olen kuullut kaikilta, että mitä tummempaa leipää sen terveellisempää se on. On todella vaikeaa käsittää, että _kaikki_ paljon kuitua sisältävät viljatuotteet ovat munuaisille pahasta, koska ne sisältävät paljon kaliumia. “Pullaleivän” syöminen vaatii ehkä eniten totuttelua munuaispotilaan ruokavaliossa, sitten jos tai kun siihen joudun täysin tyytymään. Näin lievästä vajaatoiminnasta kärsivänä en mennyt äärimmäisyyksiin, vaan korvasin vain osan leivästä vähäkuituisella “pullaleivällä”.
 

Viimeinen yllätys koski kasviksia. Niitäkään ei pitäisi munuaispotilaana syödä mielin määrin, koska nekin sisältävät paljon kaliumia. Joistakin kasviksista, kuten juureksista, kaliumin määrää voi vähentää liottamalla paloiteltuja juureksia lämpimässä ja kylmässä vedessä, tunnin kummassakin, tai keittämällä juurekset väljässä vedessä ja kaatamalla keittovesi sitten pois. Perunan sijaan munuaispotilaille suositellaankin kaliumin vuoksi valkoista riisiä ja valkoista pastaa (johon on vaikea totutella täysjyväpastaa kuidun saannin vuoksi jo vuosia syöneenä).

Kaiken kaikkiaan ruokavalion muutos tuntui paljon isommalta ja vaikeammalta kuin kasvissyönnin aloittaminen parikymmentä vuotta sitten. Monissa kohdin olen miettinyt, mitä voisin syödä, kun nälkä hiertää kylkiluita. Mutta erilaisia tuttuja vaihtoehtoja - kuten leipää, kurkkua ja juustoa tai rahkaa tai jopa suklaata - mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kaksinkertaistan helposti suositellun fosforimäärän, jos syön tavallisen määrän maitotuotteita. En sitten syönyt välipalaksi mitään. Vaikeinta oli totutella siihen, että oikeastaan mitään proteiininlähdettä ei voinut syödä vatsaansa täyteen, koska suositeltu fosforimäärä 600-800 mg/vrk tuli täyteen helposti. Lisäksi tuntui konkreettisesti siltä, että vaikka paino laski, se kaikki lähti lihaksista - vyötärönympärys ei ole pienentynyt sentin senttiä. Pelkäänkin, että jos joutuisin tiukalle munuaispotilaan ruokavaliolle, minusta tulisi “laiha läski” eli kaikki lihakset katoaisivat ja niiden tilalle tulisi pelkkää rasvaa, varsinkin keskivartaloon. Luulin ensin, että se olisi vain proteiiniin tottuneen mieleni tuotetta, mutta joogaharjoituksessa sen huomasin jo viikon jälkeen, että lihasvoima ei ole samanlaista kuin ennen, eikä se oli kehittynyt sen jälkeenkään.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on “vain” lievä munuaisten vajaatoiminta eikä minun ole aivan pakko noudattaa erilaisia ohjeita tiukasti eikä jatkuvasti. En ehkä pystyisi siihen menettämättä elämänhaluani. Ruoka ja syöminen ovat kuitenkin niin keskeinen osa ihmisen elämää ja niistä nauttiminen on ainakin minulle yksi elinehto. Kun ajattelen tätä kokeiluna, joka päättyy kuukauden kuluttua, kestän sen kyllä juuri ja juuri. Mutta olen kyllä yllättynyt, millaista kärsimystä tämä on ollut, kun välillä olen jopa mennyt nälkäisenä nukkumaan. Erityisesti kaliumin suositeltuun määrään (painoni mukaan n. 2000 mg/vrk) on vaikea ellei mahdotonta päästä ja syödä samalla suositellut 500 g kasviksia ja marjoja (hedelmistä pidän vain suomalaisista kirpeistä omenoista). Ilmeisesti vatsa pitäisi täyttää “tyhjillä” hiilihydraateilla eli valkoisella leivällä, pastalla ja riisillä, mutta minä en siihen pysty, joten olen sitten syömättä. Ehkä minulla on väärä asenne.

Kuten kaikissa ruokavalioissa, kaikesta voi “joskus” joustaa, kun pääsääntöisesti syö ohjeiden mukaan. Se, kuinka usein on joskus, vaihtelee sen mukaan, keneltä sitä kysyy. Kun ravitsemuksen asiantuntijoilta kysyttiin lehdessä, kuinka usein on joskus (kyse oli pikaruuan syömisestä), vastaukset liukuivat viikosta kuukauteen, vaikka vastaajia oli vain 6 henkilöä. Onneks huomenna on minun “joskus” hetkeni: syön ihan mitä vain mieli tekee, muutaman tunnin ajan. Se ei tätä kokeilua voi pilata. Silti, tämä on uskomattoman vaikea kokeilu.