Merkityksiä etsimässä

Luin jostain, että monet käyttävät yhtenä iltana enemmän aikaa ravintolan tai elokuvan valitsemiseen kuin koko elämänsä aikana sen miettimiseen, mikä tekisi heidän elämästään merkityksellisempää. Mä olen käyttänyt todella paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen, jopa vuosia. Olen odottanut jotakin oivallusta tai valaistumisen hetkeä, olen lukenut paljon erilaisia filosofisiakin kirjoja merkityksistä ja elämästä, olen kirjoittanut ajatuksiani paperille löytääkseni kirjoituksistani jotain merkityksiä, jotka eivät tule ensimmäisenä mieleen ja olen pohtinut asiaa erilaisissa ryhmissä ja kursseilla. Olen pelännyt sitä hetkeä, jolloin ymmärrän, mitä haluan ja toivon, eikä ole mitään mahdollisuuksia saada sitä tai on jollain tavalla myöhäistä tavoitellakaan sitä. Sitten luin lauseen, joka avasi kaiken: Ihmisellä täytyy olla joitakin ydinarvoja, joiden avulla voi ymmärtää, miten löytää merkityksiä ja tekemistä, joka toteuttaa näitä arvoja.

Olen siis jo löytänyt ne merkitykset, kauan sitten, osittain jo lapsuudessa. Se piti vain kääntää ylösalaisin: mitä sellaista teen jatkuvasti, joka toteuttaa tärkeimpiä arvojani. Ja mitä jätän tekemättä, koska en sitä arvosta. Käytän paljon aikaa terveyteni ylläpitoon - ja käytin jo ennen sairastumistani. Käytän aikaa liikuntaan joka päivä, useimmiten metsässä kävellen. Syön terveellisesti ja teen joka päivä salaattia, vaikka söisin yksin. Kerään marjoja ja sieniä parantaakseni ruuan laatua - ja pidän siitä enemmän kuin shoppailusta tai kielikursseista. Arvostan myös itse tehtyä kotiruokaa, koska se on terveellisempää kuin kaupan valmisruoka - ja usein myös paremman makuista. Vaikka en ole hyvä ruuanlaittaja, pidän todella paljon ruuanlaitosta, varsinkin yhdessä toisen ihmisen kanssa tai vaikka isommalla porukalla. Usein hyvä viikonlopun vietto pyöriikn ruuanlaiton ja syömisen ympärillä. 

Käytän myös paljon aikaa lukemiseen, koska arvostan tietoa ja ymmärtämystä, joka syntyy lukemalla uutisia, romaaneja tai tietokirjoja - enemmän kuin sarjakuvia tai naistenlehtiä. Arvostan myös ystäviäni ja varaan aina silloin tällöin aikaa ystävien tapaamiseen ja kahvitteluun tai matkustan toisaalle tavatakseni heitä. (Koronaepidemia on kyllä haitannut sitä paljon.). Vietän paljon aikaa kotona, koska arvostan parisuhdettani ja kanssa viihdyn mieheni kanssa paremmin kuin tuntemattomien ihmisten kanssa baareissa tai bileissä.

Arvostan myös kulttuuritapahtumia, kuten teatteria, taidenäyttelyitä ja konsertteja - enemmän kuin vaikkapa elokuvia tai klubi-iltoja - vaikkakaan niihin ei kulu niin paljon aikaa kuin toivoisin. Katson mieluummin telkkaria, koska uskon, että saan sieltä parempaa viihdettä ja lisäksi tietoa maailmasta - enemmän kuin tubettajien videoista.

Käytän myös melko paljon aikaa kotitöihin enkä useinkaan pakosta vaan siksi, että arvostan kotiani ja haluan pitää sen hyvässä kunnossa ja siistinä - sen sijaan että käyttäisin aikaani käsitöihin tai johonkin muuhun luovaan tekemiseen.

Käytän aikaani mieluummin vapaaehtoistyöhön kuin lasten hoitoon ja kasvattamiseen. Ja mieluummin olisin kansalaisyhteiskunnan toimija ja vapaaehtoistyöläinen kuin palkkatyöläinen - teen palkkatöitä vain pakosta eikä minulla ole kunnianhimoa tai suuria odotuksia uran suhteen, ei ole koskaan ollut.

Olen siis “löytänyt ne merkitykset” ja toteuttanut arvojani jo vuosikymmeniä ja tiennyt mielessäni sen, mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan elämässäni panostaa. En vain aiemmin ole ymmärtänyt katsoa tekemisiäni siitä näkökulmasta, että miten ne toteuttavat itselleni tärkeitä arvoja. Nyt kun tämä urakka on saatettu päätökseen, tunnen oloni huojentuneeksi ja iloiseksi: elän omannäköistäni elämää ja teen sitä, mitä pidän tärkeänä. Olen siis tyytyväinen, uskaltaisin jopa sanoa onnellinen, että se on mahdollista ja nyt osaan nauttia siitä täysimittaisesti. Ehkä minulla on kerrankin oikea asenne.