Prologi








Olen niin onnellinen kuin vain ihminen voi olla. Minulla on ihana aviomies, upeita ystäviä, maailmanihanin kissa, oma kaunis koti ja vihdoin, 20 vuoden pätkätyön jälkeen, pysyvä työpaikka! Olen jo melkein nousemassa ilmaan, kun ensimmäinen palkallinen talviloma ja lomamatka on alkamassa pian. Varjona onnen taivaalla on vain ikääntyvien vanhempien elämän haasteet, siskontyttären sairasteleminen ja työkiireet.

Olen aina arvostanut terveyttäni ja ollut onnellinen, että en ole sairastanut elämäni aikana mitään vakavaa tai kivuliasta ennen kuin nivelrikon oireet alkoivat n. 45-vuotiaana. Muistan kyllä ajatelleeni monta kertaa ainakin viimeisten viiden vuoden aikana, että olenko liian onnellinen ja kohta varmaan tapahtuu jokin kamala asia. Sen vuoksi jotkut ystävistäni ovat sanoneet, että olen liian pessimistinen tai että minulla on väärä asenne. En usko siihen. Mutta en voinut pelottavimmissa kuvitelmissanikaan arvata, mitä tulee tapahtumaan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

En enää jaksa odottaa

Silti onnellinen