Lukeminen on elämän suola

Nyt on melkein vappu. Minulla on huomenna lomapäivä. Mitä lomalla tehdään, jos ei lähdetä matkalle? No tietysti luetaan kirjoja! Varasin 10 kirjaa kirjastosta (koronan vuoksi vain varaamalla kirjastosta saa kirjoja). Saatoin vähän liioitella. Mutta aikaa lukemiseen on tietysti koko kuukausi, ei vain lomapäivä. Ja lomapäiviä tulee pian lisää.

Mietin tässä muutama kuukausi sitten, että miksi lukeminen on niin ihanaa. (Ja miksi televisio-ohjelmat tai elokuvatkaan eivät usein tarjoa samanlaista kokemusta.) Heti tuli mieleen kaksi asiaa: kirjojen hahmojen kautta sijaiskokemusten välityksellä pääsen “näkemään” erilaisia paikkoja ja kulttuureja, joihin en ehkä tulisi lähteneeksi tai joita ei aina edes voi kokea omakohtaisesti (esim. koska on “mahdotonta päästä sisälle johonkin kulttuuriin” oman kulttuurin, sukupuolen, iän tms. syyn vuoksi). Sijaiskokemuksia ovat myös ne tunnetilat ja ajatukset, joita samastuminen kirjojen hahmoihin antavat minulle. Minusta on välillä ihan uskomatonta, missä saakka ajatukset voivat laukata ja kuinka ne voivat koskettaa, kun eläydyn johonkin hyvään kirjaan. Ja aina tuntuu yhtä ihmeelliseltä, että kuinka sijaiskokemuksista syntyvät tunteet voivat olla yhtä syviä, henkilökohtaisia ja aitoja kuin “oikeassa elämässä” syntyvät tunteet.

Näistä kahdesta edellä mainitusta sijaiskokemuksista kumpuavasta syystä syntyy myös kolmas syy siihen, miksi lukeminen on niin ihanaa: Pakeneminen omasta, ehkä toisinaan tylsästä ja tapahtumaköyhästä, elämästä kuvitteelliseen elämään ja maailmaan, jossa mikä tahansa on mahdollista - ja jossa voi kuvitella olevani kuka tahansa. Kirjat siis paitsi synnyttävät uusia ajatuksia ja tunteita, ne myös ruokkivat mielikuvitusta. Näiden kokemusten, ajatusten, tunteiden ja mielikuvien avulla voin myös nähdä maailmaa toisten ihmisten näkökulmasta ja ehkä oppia ymmärtämään, miksi toiset ihmiset ajattelevat toisella tavalla kuin olen itse tottunut ajattelemaan. Tästä syystä voi sanoa, että kirjat avartavat maailmaa. Kirjoihin ei omasta mielestäni tiivisty vain ihmiskunnan tieto ja viisaus vaan myös ne kokemukset ja tunteet, joita eri ihmisillä on maailmasta ja toisista ihmisistä. Ja koska kirjojen välityksellä voi myös kokea sellaista, mitä ei “oikeassa elämässä” ole (vielä) kokenut ja tuntea tunteita, joita ei vielä ole tuntenut, niiden avulla voi myös “harjoitella” erilaisia tunnereaktioita ja oppia jotain itsestään ja omista reaktiotavoistaan ja ehkä jopa muokata niitä. Eikä se vaadi mitään erityistä psykologista tai edes tiedostavaa tai “self-help -kirjallisuutta”, se voi tapahtua itsestään aivan tavallisia romaaneja lukien. Tiedän tämän, koska olen kokenut sen henkilökohtaisesti.

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että kuinka jokainen kokee kirjat yksilöllisesti. Samankin kirjan lukeneet ihmiset voivat tulkita tekstiä aivan eri tavoilla, koska tekstin tulkinnan taustana toimivat aina omat kokemukset, ajatukset ja tunteet. Ja minusta on todella hienoa, jos pääsen keskustelemaan lukemastani kirjasta jonkun toisen kanssa, joka on lukenut saman kirjan: on herkullista keskustella ajatuksista ja tunteista, joita kirja on herättänyt. Joskus olen tarvinnut jopa toisen henkilön, joka on auttanut tulkitsemaan jotakin kirjassa esitettyä ajatusta, että se on oikeasti avautunut minulle.

Tärkeintä kirjojen lukemisessa minulle on kuitenkin usein se, että voin uppoutua toiseen maailmaan. Sen avulla voin rentoutua keskittymällä jonkun toisen ihmisen ongelmiin, ajatuksiin, tunteisiin, tai mihin tahansa, omien ongelmieni, ajatusteni ja tunteideni sijaan. Näistä syistä rakastan lukemista. Sairauteni aikana olen lukenut vain vähän, mutta ehkä sitäkin tärkeämpiä ja painavampia kirjoja. Ne ovat “jääneet ihon alle” ja jotkut niistä tulen muistamaan aina.

Minä rakastan lukemista. Ja usein on lähes merkityksetöntä, millainen kirja on - kunhan se vain tarjoaa toisen maailman, johon uppoutua. Olen erittäin harvoin jättänyt kesken kirjan, jonka lukemisen olen aloittanut. Mutta niitäkin on. Ehkä ajankohta ei vain ole ollut sopiva kyseiselle kirjalle. En tiedä. Pahinta, mitä minulle voisi tapahtua, olisi näön menettäminen, koska en voisi lukea. Äänikirjat ovat toki hyvä korvike. Mutta ääneen luettu kirja on erilainen kokemus kuin luettava kirja. Lukija tulkitsee tavallaan kirjaa jo lukiessaan sitä ääneen ja se vaikuttaa omaan tulkintaani kirjasta.

Nyt taidan mennä sänkyyn ja ottaa kirjan käteen. Hetki on siihen juuri sopiva. En ole vielä liian väsynyt eikä ole mitään pakollista tekemistä. Urho Kaleva Kekkosta hieman mukaillen (enpä olisi uskonut häntä siteeraavani): “Kaikki syyt, jotka estävät meitä lukemasta, ovat tekosyitä.” (Kekkonen puhui liikkumisesta). 

"Meistä jokainen on opettettu lukemaan/ Meistä jokainen on opetettu laskemaan/ Muttei kukaan voi ohjata sun elämää/ Meistä jokainen on puettu puheisiin/ Uskomuksiin, oppeihin ja ihmeisiin/ Muttei kukaan voi puolestasi nähdä unta/ Seikkailut on vasta aluillaan/ On seistävä omilla jaloillaan/ Ilman tukijaa…" (Neljä Ruusua)