Aikaa ajattelulle

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. On (muka) ollut kiire. Ajatusten jäsentämistä varten tarvitaan aikaa ajattelulle. Tämä on yksi niistä tärkeistä näkemyksistä, jotka suosikkifilosofini esitti jäähyväisluentosarjassaan äskettäin. Olen miettinyt viimeisen vuoden aikana paljon sitä, mihin aikaani käytän. Ajattelulle on aina aivan liian vähän aikaa, etenkin ns. vapaalle ajattelulle, jolla ei ole etukäteen asetettua tavoitetta tai tarkoitusta. Oman itsen ympärillä pyöriminen ja itseen keskittyminen ovat esteitä filosofiselle ajattelulle, toteaa suosikki filosofinikin. Aivan liian usein ajattelun kohteena on minä, ja minä, ja minun tekemiseni ja tavoitteeni. Tietysti osittain se johtuu siitä, että “elämänmuotoni pyörii suoritteiden ja netflixien ym. Ympärillä”, kuten filosofi toteaa. Syvemmälle ajattelulle ei ole tilaa. Mutta kuten filosofikin toteaa: sille voisi olla tilaa, jos antaisin sille tilaa. Se vain vaatii tietynlaista ponnistelua ja fokuksen siirtämistä pois niistä aikaa ja ajattelua vaativista asioista, jotka varaavat paljon ajatuskapasiteettia, kuten erilaisten medioiden kulutus. “Usein fokuksen siirtäminen on vaikeaa, koska on vaikeuksia edes fokusoida siihen, että toinen tulee samaan huoneeseen”, toteaa filosofi luennossaan.

Luennon kuunteleminen oli minulle yksi keino varata aikaa ajattelulle: on todella ajattelua herättävää kuunnella tarkasti jonkun toisen etukäteen harkittua ajattelua, jonka hän haluaa jakaa toisten ihmisten kanssa. Siirsin fokuksen töistä ajatteluun aina keskiviikkoisin jo klo 15.00. Minulle on myös tärkeää viettää aikaa yksin. Ehkä minulla on väärä asenne, mutta vain silloin voin keskittyä kunnolla ajattelemiseen, etsimään uusia, ennakoimattomia ajatuksia.

Korona-aikaan on ollut hyvin vähän aikaa olla yksin ja (vain) ajatella. Ehkä siksi olen herännyt toisinaan aamuyöllä ajattelemaan tunniksi, pariksi tai jopa kolmeksi. En ainakaan tunnista erityisiä tavoitteita tai ongelmia (kuin ehkä parina yönä), joita olisin yöllä pohtinut. Enemmänkin ajattelun on ollut sellaista ajatustenvirtaa, jota ei päiväsaikaan yleensä synny. Syynä hereillä pysymiseen voi tietysti olla kivut olkapäässä ja lonkassa tai estrogeenin väheneminen, joka kuulemma aiheuttaa heräilyä aamuyöllä. Mutta en itse koe sitä ongelmaksi yleensä. Vain silloin, kun aamulla on tärkeää olla skarppi, saatan kokea stressiä valvomisestani.

Yleensä olen tyytyväinen siitä, millaisia ajatuksia aivoni tuottavat: aivan järjettömiä ideoita - tai hyvin pelottavia. Tuntuu siltä, että olen hereillä vain puoliksi: Aivoni tuottavat ajatuksia aivan kuten uniakssakin - toiveita ja pelkoja. Olen salaa toivonut, että aivoni tuottaisivat myös jotain täysin uusia ajatuksia. Ja joitakin sellaisia olen ajatellutkin, mutta aika vähän. En uskalla ottaa sitä kuitenkaan tavoitteeksi, etten rikkoisi hienoa homeostaasia, josta voi syntyä arvaamattomia lopputuloksia. Pidän eniten siitä, että - varmaankin osittain unessa tapahtuneen prosessoinnin tuloksena - olen ratkaissut “ongelmia”, jotka ovat pyörineet ajatuksissa pitkään. Ne voivat olla hyvinkin pieniä ja konkreettisia tai suuria synteesejä, tai oivalluksia siitä, mitä oikeastaan haluan ja tavoittelen.

Ajattelu on upeaa, kun ymmärtää sen tehtävän: ajatusten tarkoituksena ei ole tuottaa ratkaisuja pelkästään käytännön tai arjen ongelmiin - eikä välttämättä siihenkään, mikä on elämän tarkoitus tai mikä on minun elämäni tavoitteet. Ajattelun tarkoituksena on tuottaa ajatuksia, paljon ajatuksia, joista ehkä jotkut avaavat - ja jotkut sulkevat - erilaisia näkökulmia ja laajentavat ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää tai mihin kannattaa ajatuksia satsata ja mihin ei. Ja mikä parasta, kun varaat aikaa ajattelulle yhdessä toisten kanssa, kuten luennolla. "Voit jäädä viipymään johonkin ajatukseen ja muistaa sen sitten myöhemmin, joka voi olla huomattavasti parempaa kuin mitä itse olit saanut aikaan", kuten filosofi totesi. Sama pätee ehkä lukemiseen, joka sekin on ajattelua: tulkitessani kirjaa, olen “pakotettu” ajattelemaan ja voin nähdä maailman, kuten toinen ihminen on sen ajatellut ja saada polttoainetta omaan ajatteluuni, uusia ajatuksia, tai jopa täysin uuden tavan tai näkökulman, josta hahmottaa maailmaa ja ajatuksia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

En enää jaksa odottaa

Silti onnellinen