Syyllisyys

-
Eilen en kyennyt kirjoittamaan mitään. Olin niin maassa: Itketti kaikki, elämä, kuolema, elämätön elämä, pelko ja turvattomuus.

Tänäänkin on paha olla. Luen lisää sivustoja, joilla kerrotaan, mikä aiheuttaa munuaissyöpää: Kloorivesi - olen aina rakastanut uimista. Kadmium - sitä on kaikessa, mitä rakastan, viljatuotteissa, vihanneksissa, siemenissä ja pähkinöissä, pastassa ja erityisesti sienissä. Ja rihkamakoruissa, niitä käytin aina, kunnes tulin allergiseksi nikkelille ja sitten useimmille muillekin metalleille. Ibuprofeeni ja sen kaltaiset särkylääkkeet. Niitä en ole pystynyt syömään niitä kuin todella pahassa kivussa, vatsa tulee kipeäksi. Olen siis syyllinen. Olen luullut eläväni terveellisesti, mutta se ei ole totta. Olisi pitänyt lukea enemmän, tarkemmin, paremmin. Olisi pitänyt syödä monipuolisemmin, luomua, puhdasta suomalaista ruokaa. Olen vihainen. Korkeakoulutettuna minun olisi pitänyt tietää paremmin, olla niskan päällä, miettiä tarkemmin, mitä suuhuni laitan. Minulla on ollut väärä asenne. Hyvä, nyt se on loppu. En syö enää mitään. Juon vain vettä, desilistran tai kaksi kerrallaan.

Syyllisyys tuo mieleen taas yhden laulun: Nyt joka ikisenä aamuna piru pääsi päällä tasapainoilee,/ räntäsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee, /ja nuoruus menee,/ vanhuus tulee,/ kauas kaikki muu karata saa, vaan joka talvi, kevät, kesä, syys/ palaa syyllisyys./ Joka talvi, kevät, kesä, syys/ palaa syyllisyys./ Joka talvi, kevät, kesä, syys/ pyytää syyllisyys (YUP)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

-
Nyt on taas se aika vuodesta, kun pääsen T-kuvaukseen ja joudun odottamaan epämääräisen ajan sen tuloksia. Tällä kertaa on ollut erityisen vaikea odottaa tätä kuvausta ja sen tuloksia, koska kohta on lähtö Italiaan. Tämä on synttärimatka ja toivon todellakin, että siitä ei tule viimeinen, jonka teen elämässäni. Tulokset tulevat ehkä vasta päivää ennen matkan alkua ja mietin paljon sitä, haluanko tietää ne. Jos tulokset onkin sellasia, joita en halua. Jos ne pilaavat koko matkan. Toisaalta, jos kaikki on hyvin, matka tuntuisi ehkä vielä ihanammalta… Vaikea valinta. Olen yrittänyt järkeillä, että jos kasvain olisi alkanut levitä, se olisi ehkä näkynyt jo verikoetuloksissakin viimeisen vuoden aikana. Ja olisi ehkä ollut jotain oireitakin. Lisäksi tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä leviä ja jos leviävät, se tapahtuu keskimäärin vasta n. 7. vuoden tienoilla. Ne ovat kuitenkin vain tilastollisia, keskimääräisiä havaintoja eikä kaikkien tilanne mene niin. Verikoetuloksissa ei ollut suurt
Lue lisää

En enää jaksa odottaa

-
Nyt on kulunut 4 viikkoa leikkauksesta. Omakannassa ei ole vieläkään patologin lausuntoa. Soitan sairaalaan, kuten saamani ohje kuuluu. Sihteeri sanoo, että lausunto on siellä, mutta lääkäri ei ole sitä käsitellyt. Minun pitää vaan jatkaa odottamista. Tuntuu epäreilulta. Olen jo odottanut 4 pitkää viikkoa. Kuinka kauan pitää vielä odottaa? En voi käsittää, että ei ole mahdollista ottaa mitään yhteyttä lääkäriin suoraan. Haluaisin esittää hänelle kysymyksiä lähetteistä, jotka hän on tehnyt ennen seuraavaa käyntiä. Niistä olen sentään saanut tiedot postissa, kirjeenä. En halunnut saada patologin lausuntoa paperille kirjoitettuna. Pelkäsin saada postia, jossa kohtaloni olisi kuvattu neutraalein sanoin, kylmästi ja suoraan. Minulla oli varmaan väärä asenne. Pyysin, että lääkäri soittaisi sen sijaan, kertoisi ääneen, miten asiat ovat. Sitten voisin kysyä, pyytää tarkennusta, selitystä tai tulkintaa. Voisin kysyä, mitä muita hoitomahdollisuuksia on kuin leikkaus. Kysyä, onko jotain lääkettä,
Lue lisää

Silti onnellinen

-
Nyt on kulunut lähes 3 kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Tänään erityisenä motivaationa kirjoittamiseen on päivämäärä: Tänään 11.3.2022 tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kasvaimeni leikattiin, mutta vielä on matkaa viiden vuoden rajapyykkiin. Tosin munuaiskasvainten kohdalla esiintyy “ylikuolleisuutta” myös viiden vuoden jälkeen eli kuolemia on enemmän kuin samanikäisten terveiden kohdalla. Pelkääminen siis ei lopu viiden vuodenkaan jälkeen. Keskimääräinen uusiutumisaika on 7,5 vuotta. Joillakin kasvain on uusinut 30 vuodenkin jälkeen. Mutta olen kyllä siinä mielessä onnekas, että kuulun siihen vähemmistöön, että kasvaimeni oli tyyppiä CHRCC eli kromofobinen kasvain eikä se ollut levinnyt munuaisen ulkopuolelle ennen leikkausta. Silti riskitasoni määriteltiin keskitasoiseksi, koska kasvaimen koko oli niin suuri. Pelkäsin ja pelkään siis henkeni puolesta edelleen ja se tekee minut surulliseksi. Enkä oikein tiedä, mitä tehdä surulleni. Toisaalta olen onne
Lue lisää