Hoidossa vai heitteillä?
On jälleen maanantai, mutta en vieläkään mene töihin. Sairaslomaa on jäljellä vielä 2 viikkoa. Tunnen itseni fyysisesti terveeksi. Mieli vain tuntuu olevan turta edelleen. Lähden ulos, vaikka ulkona on satanut räntää ja maa on jäässä. Pyydän Saulia auttamaan talvikengät jalkaan, etten kaadu kävelyllä. Ulkona on synkkää ja harmaata. Kävelen nopeasti, että pääsisin pian sisälle. Ylämäkeen kävellessä tunnen pieniä pistoksia sydämen tienoilla. Pelästyn ja hidastan vauhtia. Olenko kävellyt liian pitkän lenkin, pohdin itsekseni. Hengitän syvään ja tunnen taas pistoksia. Päätän kävellä kotiin niin hitaasti kuin osaan.
Kotona mietin, miten on mahdollista, että minulla ei ole omaa lääkäriä, jolle voisin soittaa ja jolta voisin kysyä terveyteen liittyvistä asioista. Suomalainen terveydenhuolto ei selvästikään toimi. Vakavastikin sairas potilas jää edelleen yksin vuonna 2020. Pitäisi olla vähintään sairaanhoitaja, joka tuntisi minut ja jolta voisin aina halutessani kysyä neuvoja, mistä tahansa terveyteen liittyvästä asiasta, vaikkapa sähköpostilla tai chatissä. Miksi edes työterveyshuolto ei ole ymmärtänyt tuottaa tällaista palvelua, ihmettelen. Jo sairaalassa tunsin jääväni yksin kysymysteni kanssa, kunnes lääkärinkierrolla uskalsin pyytää pientä hetkeä kysymyksilleni.
Päätän ottaa yhteyttä suosikkikansanedustajaani, joka on lääkäri. Pyydän häntä selvittämään, miten julkisessa terveydenhuollossa käytännöt saataisiin muutettua. Minusta potilas on nyt lähestulkoon heitteillä, kun hän ei ole sairaalassa. Lisäksi vakava sairaus aiheuttaa väistämättä kriisin, joka ei välttämättä tule ilmi vielä sairaalassa. Tiedän, että voin mennä perusterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon milloin vain, mutta en halua käyttää resursseja näin pieneen asiaan kuin pienet pistokset sydämessä. Silti haluaisin tietää, mitä ne ovat ja voivatko ne olla vaarallisia.
Jos ihmiset voisivat kysyä asiantuntijalta verkon kautta vastauksia kiireettömiin kysymyksiinsä, lääkärikäynnitkin voisivat vähentyä. Palvelun olisi tietysti hyvä olla vuorovaikutteista, että myös lisäkysymykset olisi mahdollista esittää. Tällainen palvelu pitäisi olla ainakin pitkäaikaissairaille ja äskettäin vakavasti sairastuneille. Ja kriisiapua vakavasti sairastuneille tarvittaisiin jo sairaalassa, heti diagnoosin tultua ilmi. Myös kaikenlaisten tutkimustuloksista kertovien kirjeiden lähettäminen kotiin - varsinkin latinaa ja lääkärisanastoa sisältävien leikkauskertomusten - pitäisi kieltää. Tai ainakin pitäisi olla mahdollisuus keskustella niistä lääkärin tai asiaatuntevan hoitajan kanssa välittömästi eikä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua. Leikkausjonojen jonokriteeritkin haluaisin julkisiksi ja jonkinlaisen kuvauksen tyypillisestä hoitopolusta, kun tutkimustulokset ovat selvillä.
Ideani alkaa kasvaa versoja. Innostun pitkästä aikaa jostakin muusta kuin omasta itsestäni.
Päätän kirjoittaa kansanedustajalle heti huomenna. Nyt on jotain muutakin odotettavaa kuin vain se lausunto ja seurantakäynti.
Kotona mietin, miten on mahdollista, että minulla ei ole omaa lääkäriä, jolle voisin soittaa ja jolta voisin kysyä terveyteen liittyvistä asioista. Suomalainen terveydenhuolto ei selvästikään toimi. Vakavastikin sairas potilas jää edelleen yksin vuonna 2020. Pitäisi olla vähintään sairaanhoitaja, joka tuntisi minut ja jolta voisin aina halutessani kysyä neuvoja, mistä tahansa terveyteen liittyvästä asiasta, vaikkapa sähköpostilla tai chatissä. Miksi edes työterveyshuolto ei ole ymmärtänyt tuottaa tällaista palvelua, ihmettelen. Jo sairaalassa tunsin jääväni yksin kysymysteni kanssa, kunnes lääkärinkierrolla uskalsin pyytää pientä hetkeä kysymyksilleni.
Päätän ottaa yhteyttä suosikkikansanedustajaani, joka on lääkäri. Pyydän häntä selvittämään, miten julkisessa terveydenhuollossa käytännöt saataisiin muutettua. Minusta potilas on nyt lähestulkoon heitteillä, kun hän ei ole sairaalassa. Lisäksi vakava sairaus aiheuttaa väistämättä kriisin, joka ei välttämättä tule ilmi vielä sairaalassa. Tiedän, että voin mennä perusterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon milloin vain, mutta en halua käyttää resursseja näin pieneen asiaan kuin pienet pistokset sydämessä. Silti haluaisin tietää, mitä ne ovat ja voivatko ne olla vaarallisia.
Jos ihmiset voisivat kysyä asiantuntijalta verkon kautta vastauksia kiireettömiin kysymyksiinsä, lääkärikäynnitkin voisivat vähentyä. Palvelun olisi tietysti hyvä olla vuorovaikutteista, että myös lisäkysymykset olisi mahdollista esittää. Tällainen palvelu pitäisi olla ainakin pitkäaikaissairaille ja äskettäin vakavasti sairastuneille. Ja kriisiapua vakavasti sairastuneille tarvittaisiin jo sairaalassa, heti diagnoosin tultua ilmi. Myös kaikenlaisten tutkimustuloksista kertovien kirjeiden lähettäminen kotiin - varsinkin latinaa ja lääkärisanastoa sisältävien leikkauskertomusten - pitäisi kieltää. Tai ainakin pitäisi olla mahdollisuus keskustella niistä lääkärin tai asiaatuntevan hoitajan kanssa välittömästi eikä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua. Leikkausjonojen jonokriteeritkin haluaisin julkisiksi ja jonkinlaisen kuvauksen tyypillisestä hoitopolusta, kun tutkimustulokset ovat selvillä.
Ideani alkaa kasvaa versoja. Innostun pitkästä aikaa jostakin muusta kuin omasta itsestäni.
Päätän kirjoittaa kansanedustajalle heti huomenna. Nyt on jotain muutakin odotettavaa kuin vain se lausunto ja seurantakäynti.
Onko sinulle tarjottu Noona-verkkopalvelua?
VastaaPoistaEi se todennäköisesti mikään täydellinen ratkaisu tähän ongelmaan ole mutta edes jotakin siihen suuntaan.
"Minusta potilas on nyt lähestulkoon heitteillä, kun hn ei ole sairaalssa." Kun ajattelen taannoista huonetoveriani, hän aivan varmasti koki olevansa ja oikeasti olikin heitteillä syöpäleikkauksen jälkeen.
Ei ole tarjottu mitään palvelua paitsi vain kuukauden ajan sairaalasta lähdön jälkeen mahdollisuutta soittaa sairaanhoitajalle (joka ei osaa vastata kysymyksiini). Miten pääsen Noonan käyttäjäksi?
PoistaHoitotiimisi ei ilmeisesti ole ottanut sitä käyttöönsä.
PoistaItse sain sen siten, että asiantuntijasairaanhoitaja kertoi siitä jo ensi tapaamisella ennen leikkausta ja lähetti sähköpostitse linkin, jonka kautta siihen pääsi kirjautumaan. Kerran kysyin yhtä asiaa ja olin hämmästynyt, että kysymykseeni vastattiin hyvin nopeasti.
Noonahan vaatii aikaa yksiköltä, jotta se toimisi mitenkään. Oma lajini oli rintasyöpä. Se kun on naisten yleisin syöpä, on varmaan useimmissa yksiköissä ajateltu, että niin suurelle ryhmälle potilaita se kannattaa ottaa käyttöön.
Mutta tuo kuvaamasi tilanne on kurja - uskon sen hyvin.