Ikävä

-
Kevät tulee ja linnut laulaa. Minua masentaa, kun en pysty iloitsemaan siitä. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen aina hyvällä tuulella. Nyt en ole. Ensimmäistä kertaa vuosiin suunnittelin lomaa jo toukokuulle ja lyhyttä matkaa vaikka Amsterdamiin. Nyt ei huvita. Pauliinakaan ei pääse matkalle mukaan. Ehkä sitten ensi vuonna. Jos ensi vuotta tulee koskaan. Tämä on niin väärin! Miksi minulle ei suotu yhtä kokonaista vuotta 38 päivän lomista nauttimiseen? Miksi juuri nyt piti tulla tämä sairaus?!!! 

Metsässä katselen puita ja melkein näen vaaleanvihreät lehden alut. On melkein huhtikuu ja valoisaa riittää myöhään iltaan, kun kesäaika alkaa huomenna. Nyt olisi juuri se aika vuodesta, kun nauttisin pyöräilystä ja lenkkeilystä metsässä. Nyt en voi edes kävellä kovin vauhdikkaasti, ettei tule hiki. Pyöräillä en uskalla, koska äkkinäiset ohjausliikkeet voivat olla haitallisia haavan paranemisen kannalta. Ainoa kevääseen liittyvä asia, mitä voin tehdä, on maata sängyssä ja katsella keväistyvää maisemaa ikkunasta. Minulla on ikävä, suunnaton ikävä kevättä, jota ei enää tule. 

Päässä alkaa soida laulu, jota en enää tunnista edes: “Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?/ Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?/ Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan./ Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan./ Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä./ Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä. (Internet kertoo, että laulun nimi on Ikävä es. Pave Maijanen).

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

-
Nyt on taas se aika vuodesta, kun pääsen T-kuvaukseen ja joudun odottamaan epämääräisen ajan sen tuloksia. Tällä kertaa on ollut erityisen vaikea odottaa tätä kuvausta ja sen tuloksia, koska kohta on lähtö Italiaan. Tämä on synttärimatka ja toivon todellakin, että siitä ei tule viimeinen, jonka teen elämässäni. Tulokset tulevat ehkä vasta päivää ennen matkan alkua ja mietin paljon sitä, haluanko tietää ne. Jos tulokset onkin sellasia, joita en halua. Jos ne pilaavat koko matkan. Toisaalta, jos kaikki on hyvin, matka tuntuisi ehkä vielä ihanammalta… Vaikea valinta. Olen yrittänyt järkeillä, että jos kasvain olisi alkanut levitä, se olisi ehkä näkynyt jo verikoetuloksissakin viimeisen vuoden aikana. Ja olisi ehkä ollut jotain oireitakin. Lisäksi tämän tyyppiset kasvaimet eivät yleensä leviä ja jos leviävät, se tapahtuu keskimäärin vasta n. 7. vuoden tienoilla. Ne ovat kuitenkin vain tilastollisia, keskimääräisiä havaintoja eikä kaikkien tilanne mene niin. Verikoetuloksissa ei ollut suurt
Lue lisää

En enää jaksa odottaa

-
Nyt on kulunut 4 viikkoa leikkauksesta. Omakannassa ei ole vieläkään patologin lausuntoa. Soitan sairaalaan, kuten saamani ohje kuuluu. Sihteeri sanoo, että lausunto on siellä, mutta lääkäri ei ole sitä käsitellyt. Minun pitää vaan jatkaa odottamista. Tuntuu epäreilulta. Olen jo odottanut 4 pitkää viikkoa. Kuinka kauan pitää vielä odottaa? En voi käsittää, että ei ole mahdollista ottaa mitään yhteyttä lääkäriin suoraan. Haluaisin esittää hänelle kysymyksiä lähetteistä, jotka hän on tehnyt ennen seuraavaa käyntiä. Niistä olen sentään saanut tiedot postissa, kirjeenä. En halunnut saada patologin lausuntoa paperille kirjoitettuna. Pelkäsin saada postia, jossa kohtaloni olisi kuvattu neutraalein sanoin, kylmästi ja suoraan. Minulla oli varmaan väärä asenne. Pyysin, että lääkäri soittaisi sen sijaan, kertoisi ääneen, miten asiat ovat. Sitten voisin kysyä, pyytää tarkennusta, selitystä tai tulkintaa. Voisin kysyä, mitä muita hoitomahdollisuuksia on kuin leikkaus. Kysyä, onko jotain lääkettä,
Lue lisää

Silti onnellinen

-
Nyt on kulunut lähes 3 kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Tänään erityisenä motivaationa kirjoittamiseen on päivämäärä: Tänään 11.3.2022 tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kasvaimeni leikattiin, mutta vielä on matkaa viiden vuoden rajapyykkiin. Tosin munuaiskasvainten kohdalla esiintyy “ylikuolleisuutta” myös viiden vuoden jälkeen eli kuolemia on enemmän kuin samanikäisten terveiden kohdalla. Pelkääminen siis ei lopu viiden vuodenkaan jälkeen. Keskimääräinen uusiutumisaika on 7,5 vuotta. Joillakin kasvain on uusinut 30 vuodenkin jälkeen. Mutta olen kyllä siinä mielessä onnekas, että kuulun siihen vähemmistöön, että kasvaimeni oli tyyppiä CHRCC eli kromofobinen kasvain eikä se ollut levinnyt munuaisen ulkopuolelle ennen leikkausta. Silti riskitasoni määriteltiin keskitasoiseksi, koska kasvaimen koko oli niin suuri. Pelkäsin ja pelkään siis henkeni puolesta edelleen ja se tekee minut surulliseksi. Enkä oikein tiedä, mitä tehdä surulleni. Toisaalta olen onne
Lue lisää