Viimeisellä rannalla
Viimeinen sairaslomapäivä on käsillä. Haluaisin jotenkin juhlistaa tätä päivää. Syytä juhlaan ei kuitenkaan ole: "Kun turvallisuudentunne on rikottu, kaikki on rikottu", kuten eräs toinen blogisti kirjoitti. Lisäksi palkkaani on alennettu 20 %:lla koko menneen kuukauden osalta, joten rahaa juhlistamiseen ei liikene. Ja koronavirus on tuolla ulkona edelleen ja me ollaan täällä kotona sitä paossa. Välillä tulee samanlainen tunnelma kuin olisin Sir Elwoodin Hiljaisten värien laulun sanoin Viimeisellä rannalla:
“Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa/ Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa.
Veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta./ Kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi että tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta.
Tää on kymmenen tikkua laudalla./ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan”
Setä on jotenkin sekaisin, se istuu liiterissä ja itkee ja nauraa/ Syyttä välillä saatanaa ja jumalaa ja sanoo: "nyt meitä syntisiä rangaistaan".
Naapurissa on oudon hiljaista, on verhot olleet kiinni jo viikon./ Isä kielsi käymästä siellä, sanoi: "tehneet mitä tehneet, se niiden asia on, oma asia on."
Tää on kymmenen tikkua laudalla./ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan”
Minä olen vasta seitsemän, mutta silti mä jotain jo ymmärrän./ Kun tv on mykkä ja radiossa kuulin uutisten lukijan itkevän.
Ne puhuu jostain pilvestä joka matkalla on vielä tänne päin./ Pikkusisko kysyi: "montako päivää jouluun?"/ Ja isän silmiään pyyhkivän näin, silmiään pyyhkivän näin
Tää on kymmenen tikkua laudalla/ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan””
Onneksi tilanne ei ole niin huono kuin laulussa. Meillä on vielä toivoa, että maastamme tulee ennen pitkää elinkelpoinen. Turvallisuuden tunnetta ei kuitenkaan takaisin saa. Jotain on muuttunut, peruuttamattomasti. Voi olla, että emme enää matkusta vieraille maille. Ja tämä voi olla loputon leikki, jossa piiloutuminenkaan ei enää auta.. Koronaviruksen jälkeen voi tulla seuraava virus ja sitä seuraava ja sitä seuraava… Toivottavasti ei, ainakaan ihan vielä. Tai ehkä minulla on vain väärä asenne.
“Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa/ Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa.
Veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta./ Kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi että tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta.
Tää on kymmenen tikkua laudalla./ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan”
Setä on jotenkin sekaisin, se istuu liiterissä ja itkee ja nauraa/ Syyttä välillä saatanaa ja jumalaa ja sanoo: "nyt meitä syntisiä rangaistaan".
Naapurissa on oudon hiljaista, on verhot olleet kiinni jo viikon./ Isä kielsi käymästä siellä, sanoi: "tehneet mitä tehneet, se niiden asia on, oma asia on."
Tää on kymmenen tikkua laudalla./ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan”
Minä olen vasta seitsemän, mutta silti mä jotain jo ymmärrän./ Kun tv on mykkä ja radiossa kuulin uutisten lukijan itkevän.
Ne puhuu jostain pilvestä joka matkalla on vielä tänne päin./ Pikkusisko kysyi: "montako päivää jouluun?"/ Ja isän silmiään pyyhkivän näin, silmiään pyyhkivän näin
Tää on kymmenen tikkua laudalla/ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla/ Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki./ Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan””
Onneksi tilanne ei ole niin huono kuin laulussa. Meillä on vielä toivoa, että maastamme tulee ennen pitkää elinkelpoinen. Turvallisuuden tunnetta ei kuitenkaan takaisin saa. Jotain on muuttunut, peruuttamattomasti. Voi olla, että emme enää matkusta vieraille maille. Ja tämä voi olla loputon leikki, jossa piiloutuminenkaan ei enää auta.. Koronaviruksen jälkeen voi tulla seuraava virus ja sitä seuraava ja sitä seuraava… Toivottavasti ei, ainakaan ihan vielä. Tai ehkä minulla on vain väärä asenne.
Kommentit
Lähetä kommentti