Matkalla jossain Suomessa?

Nyt se on sinetöity: Viisi vuotta suunniteltu Islannin matka ei toteudu. Lentoyhtiö peruutti lennot eikä tarjonnut enää mitään edes tilalle kuten aiemmin. Harmittaa kyllä enemmän kuin pystyn sanoilla kuvaamaan. Pelkään, etten ehkä pääse matkalle koskaan. Ensi vuonna tai sitä seuraavana, kun lentoja taas on, en ehkä ole enää hengissä tai matkustuskunnossa. Tai lennot voivat olla niin kalliita, että minulla ei ole niihin varaa. Itku meinasi päästä.

Onneksi ehkä päästään sentään kotimaan matkalle. Jos päästään. Olisi kiva vuokrata mökki jostakin järven rannalta. Mutta niitä ei ehkä ole enää jäljellä. Tai sitten ne ovat liian kalliita. Voi kunpa voisin kääntää pääni oikeaan asentoon. Kunpa voisin olla tyytyväinen, että olen elossa ja hengitän ja on Suomen kesä!!! Huomaan nyt, että olen ehkä elänyt sitku-elämää. Vaikka olen elänyt siinä uskossa, että pääsin eroon sitku-elämästä jo yli 15 vuotta sitten. Olen odottanut suhteettoman paljon joitakin asioita, kuten nyt tätä Islannin matkaa. Olen käyttänyt sen suunnittelemiseen satoja, kenties tuhansia tunteja jo 30 vuoden ajan. Vaikka olenkin käynyt sinä aikana muilla matkoilla. Jo pelkästään ilmaston ja tarttuvien sairauksien vuoksi pitäisi nyt viimeistään lopettaa haaveileminen matkoista. Silti, haluaisin tehdä vielä kaksi matkaa elämäni aikana. Käydä Islannissa ja tehdä Italian kiertomatkan. Niiden jälkeen olen valmis pysyttelemään kauniissa kotimaassa. Minä lupaan tämän, ihan vaan itselleni.

Voi miksi meidät aikoinaan kasvatettiin haaveilemaan juuri matkoista! Minulla on aivan väärä asenne! Olisi varmasti monella tavalla helpompaa, jos haaveilisin vaikkapa sohvakalustosta tai timanttisormuksesta. Siihen riittäisi vain tavallinen työssäkäynti minun palkallani ja ehkä muutaman vuoden säästäminen. Mutta ei, vanhempani pitivät kansainvälisyyttä arvona sinänsä. Matkat olivat jo lapsuudessani se asia, johon useimmiten säästettiin tai johon saatettiin jopa ottaa vekseli. Ja jo niillä lapsuuden matkoilla huomasin, että matkalla on aina kivempaa kuin kotona: kaikki ovat pääasiassa hyvällä tuulella, ei tarvitse tehdä kotitöitä tai kitkeä kasvimaalla ja ruokakin on eksoottista. Lisäksi voi tavata uusia ihmisiä, nähdä upeita taideteoksia ja nähdä, miten ihmiset elävät muissa maissa. Matkoilla pääsin myös näkemään isoja kaupunkeja, oman pienen kylämme sijaan. Nykyään en niinkään välitä kaupungeista. Olen käynyt niin monessa isossa kaupungissa jo. Nyt haluaisin mieluummin nähdä luonnonihmeitä. Onneksi myös Suomessa on luonnonihmeitä. Täytyy vain mennä ja nähdä ne itse. Luonnonihmeeksi riittää kesällä myös se, että voi saunoa ja mennä sitten uimaan puhtaaseen veteen.

Nyt on vain päästettävä irti matka-ajatuksesta ja annettava ajatusten viedä toisaalle. Ja olen kyllä ihan oikeasti tyytyväinen, että olen olemassa ja hengitän ja pystyn vielä nauttimaan kesästä ilman suurempia kipuja tai muita fyysisiä esteitä. Malja kesälle 2020!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

En enää jaksa odottaa

Silti onnellinen