Musiikissa on pelastus

Eilen huomasin taas kerran sen, miten musiikki auttaa, kun on vaikeaa. Olin todella kärsimätön ja lyhytpinnainen. Kuuntelin koko päivän musiikkia ja iltapäivällä huomasin, että mieliala oli tasaantunut. Olisi mielenkiintoista tietää, vaikuttaako musiikki yhtä lailla ihmisiin, jotka eivät ole koskaan kuulleet musiikkia. Olisi tietenkin vaikeaa löytää ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet musiikkia. Kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina on tehty musiikkia. Mutta ehkä joku, joka on ollut syntymästään lähtien kuuro ja saa sitten kuulonsa takaisin. Heidän pitää tietysti oppia kuuntelemaan ensin, musiikkia yhtä lailla kuin puhettakin. Mutta oppisivatko he nauttimaan musiikista tai säätelisikö se heidän mielentilojaan, kun he ovat oppineet kuuntelemaan musiikkia. Vaikea sanoa. Ehkä se opitaan jo varhaislapsuudessa tai viimeistään teini-iässä.

On hienoa, että musiikki on olemassa. Ja erityisen hienoa on se, että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät musiikkia toistenkin iloksi, ja esittävät sitä muille. Niille, jotka eivät osaa itse säveltää, soittaa tai edes laulaa. Olen varma, että maailma olisi hyvin erilainen, jos musiikkia ei olisi. Voin sanoa, että rakastan joitakin lauluja yhtä paljon kuin joitakin ihmisiä. Eivätkä ne kaikki ole edes millään tavalla kauniita. Kannan niitä mukanani vuodesta toiseen ja siirrän laitteesta toiseen, että voisin missä ja milloin tahansa, verkosta tai sen puutteesta välittämättä, kuunnella niitä. Voisin melkein sanoa, että ne ovat osa minua. Tästä syntyikin idea: teen oman TOP 100 -listan. Kyllä, minä olen listaihminen.

Teen listoja monista asioista arkisessa elämässänikin. En enää kaikesta, kuten joskus ennen, mutta monista asioista. Se on minun tapani järjestää maailmaa ja tuottaa ymmärrystä siitä, mitä olen, mitä teen ja miksi teen. Joskus vuosia sitten ajattelin, että se on vain tapa kontrolloida asioita (liikaa) ja suunnitella jokainen yksityiskohta (vain) oman mielen mukaan. Yritin lopettaa listojen tekemisen kokonaan. Se tuntui todella vaikealta. Onnistuin sitten vieroittautumaan turhista listoista ja löysin jonkinlaisen kultaisen keskitien. Nykyään en enää välttele listoja kategorisesti. Teen listoja, jos tuntuu siltä, mutta se ei ole mikään pakollinen juttu enää. Olen silti joskus kateellinen ihmisille, jotka voivat elää täysin listatonta elämää. Niille, jotka voivat vain “go with the flow” ja antaa ajatusten johdattaa jonnekin.

Minulla on ehkä väärä asenne, mutta en kuitenkaan usko, että itse olisin onnellisempi, jos unohtaisin listat ja alkaisin elää “flowssa”. Pidän järjestelmällisyydestä ja rakenteista. Jos esimerkiksi lähtisin matkalle tekemättä jonkinlaista listaa siitä, mitä matkalla voisin tai haluaisin ehkä nähdä, minusta tuntuu, että en nauttisi siitä yhtä paljon kuin silloin, kun minulla on se lista. Listan tekeminen ei tarkoita sitä, että kaikki listalla olevat asiat on käytävä läpi. Mutta jos listaa ei olisi, en varmaan osaisi mennä mihinkään. Kävelisin vain ympäriinsä muiden ihmisten perässä ja turhautuisin. En osaisi hahmottaa mitään kokonaisuuksia tai tehdä valintoja erilaisten vaihtoehtojen suhteen. Pelkään myös, että jos pitäisi vain kysellä muilta ihmisiltä, mitä jossakin paikassa kannattaa nähdä ja tehdä, päätyisin samoihin turistirysiin kuin muutkin turistit. Päätyisin suuriin väkijoukkoihin, joissa ahdistuisin muiden liiasta läheisyydestä.

Musiikissa ei ole onneksi listattavaa, siis yksittäisissä lauluissa. Niissä ajatus kulkee vapaasti omia polkujaan ja tuo joskus yllättäviäkin muistoja mieleen. Musiikki auttaa keskittymään ja tilanteesta riippuen unohtamaan tämän hetken tai muistamaan sen ikuisesti. Se hidastaa ajatuksia ja pitää pinnalla. Se tukee surussa ja iloissa ja estää uppoamasta ajatusten vyöryihin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

En enää jaksa odottaa

Silti onnellinen