Fyysinen vai henkinen hyvinvointi - onko pakko valita?

Sain uudet verikoetulokset ja melkein pillahdin itkuun. Lievä munuaisten vajaatoiminta, joka oli jo havaittavissa keväällä, on pahentunut. Ei kuitenkaan vielä hälyttävälle tasolle, onneksi. Silti tuntui siltä kuin maa olisi notkahtanut jalkojen alla. Olen koko kesän elänyt mielestäni todella terveellisesti. Olen syönyt vielä enemmän tuoreita kasviksia ja marjoja kuin ennen, olen lisännyt täysjyväviljaa ja vähentänyt suolaa. Enkä ole juonut paljon alkoholia (kuin yhtenä juhlailtana), mutta olen juonut paljon vettä ja jopa laittanut siitä muistutuksia kalenteriin joka päivälle. Olen myös liikkunut noin kaksi kertaa enemmän kuin ennen leikkausta. Tästä huolimatta, silti, vajaatoiminta on pahentunut.

Ensimmäinen reaktioni oli se, että alan syödä tiukasti munuaispotilaan ruokavalion mukaisesti, ainakin kokeeksi. Mutta sitten, kun lääkäri ei tuntunut olevan asiasta kovinkaan huolissaan, aloin miettiä, miten vaikeaa on koostaa ruokavalio tiukkojen lisäehtojen mukaan, kun kasvisruokavalio sinänsä asettaa rajoituksia siihen. Ainakaan ulkona syöminen ei olisi sitten enää mahdollista. Ja jos tämän kokeilun avulla saisinkin tulokset näyttämään hyviltä, olisinko valmis jatkamaan kokeilua loputtomiin. En ehkä olisi. Pelkästään maitotuotteiden ja käytön ja proteiinien saannin rajoittaminen minimiin, tarkoittaisi sitä, että ruuan maku kärsisi paljon. Juustot ovat minulle kuitenkin niin keskeinen asia ruuassa. Ja sitten, kun pitäisi rajoittaa vielä paljon kaliumia sisältävien hedelmien ja marjojen käyttöä, alkaisi tuntua siltä, että ei enää olisi mitään nautinnollista syötävää. Kysyin vielä Saulin mielipidettä ja hän oli samaa mieltä: ei kannata viedä asioita vielä äärimmäisyyksiin, kun ei ole hätätila.

Terveyden eteen olen kyllä valmis tekemään kaiken. Silti ajattelin olla itselleni armollinen, kun lääkärikään ei tuntunut olevan vielä kovin huolissaan. Kokeilen fosforin, kaliumin ja suolan vähentämistä niissä asioissa, joissa se helpoiten onnistuu ja vähennän alkoholia, mutta en lopeta kokonaan. Katson siis tarkkaan, paljonko suolaa tuotteissa on, liotan juurekset ja vähennän maitotuotteita ja kuitupitoista leipää. Jos tämä kokeilu ei tuota mitään tulosta 2 kk:ssa, täytyy sitten harkita isompia muutoksia. Kun tein tämän päätöksen, tunsin huojennusta. Kerrankin, minä joka usein vien asioita äärimmäisyyksiin, pystyin tekemään järkevän kompromissin. Ehkä minulla on väärä asenne ja se kostautuu vielä, mutta ainakin olen tyytyväinen päätöksentekoprosessiini. Nyt lähden sen kunniaksi ulos aurinkoon.