K-vuosi

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Vaikka monet sanovat, että päivääkään eivät elämästään vaihtaisi pois. Kun nyt katson taaksepäin, tuntuu siltä, että tämän vuoden olisin halunnut vaihtaa pois. En olisi toivonut sairastumista itselleni enkä koronaan sairastuneelle sedälleni - enkä tietenkään kenellekään muullekaan. Ehkä minulla on väärä asenne, mutta tuntuu surulliselta, että lähes kokonainen vuosi on pitänyt pelätä ja kärsiä, kasvainta ja koronaa. (Ehkä nimeänkin tältä pohjalta tämän vuoden K-vuodeksi: K niin kuin kasvain ja korona.) Ja pelkääminen ei vaan lopu, ehkä koskaan.

En muista toista tällaista vuotta koskaan. Ja toivottavasti ei koskaan tulekaan. Kuolema (ja sairaudet) kuulemma kuuluu elämään. Minusta ei. Kuolema on selvästi elämästä erillinen asia. Kuoleminen, kuoleman tekeminen, ne päivät tai viikot juuri ennen kuolemaa, voivat olla osa elämää, mutta ei itse kuolema. Yritän pitää ne erillään, että voisin elää rauhassa. Mutta tässä tilanteessa se tuntuu todella vaikealta, lähes mahdottomalta. On vain pakko ajatella, että sattuma on sattuma, eikä siinä ole toivolla, uskomuksilla tai tulevilla teoilla mitään sijaa. Ja huono tuuri voi osua toistekin samaan ihmiseen. Tietysti jossain määrin omillakin valinnoillaan voi vaikuttaa sairastumiseen, ainakin koronan tarttumiseen paljonkin. Mutta siitä huolimatta voi käydä vain huono tuuri. Kaikkiin tekijöihin ei voi elämässään vaikuttaa. Tai elämästä voi tulla ei--enää-elämisen-arvoista, jos käyttää kaiken energian pelkäämiseen tai “ennaltaehkäiseviin toimiin” ja uhraa kaiken pelon alttarille.

Tänä syksynä, jos koskaan, olen etsinyt itsestäni armollisuutta, pääasiassa itseäni kohtaan. Olen kokeillut rajojani monessa asiassa ja löytänyt paljon asioita, jotka jatkuvasti aiheuttavat stressiä. Vielä en ole löytänyt sitä viisasten kiveä, jolla voisin erottaa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat toisistaan. Mutta aion jatkaa etsintää. Olen varma, että niitä on löydettävissä, mutta missä ja milloin, sitä en tiedä. Useimmat asiat ovat kuitenkin “vain” omia päänsisäisiä vaatimuksia tai odotuksia, eivät toisilta ihmisiltä tulevia. Niitä luulisi olevan helppo vältellä. Mutta kun kyseessä on elämä, terveys, tulevaisuus ja, no, kaikki, on valintojen tekeminen todella vaikeaa, varsinkin hyvin pienissä asioissa. Elämä on valintoja, sitä pitäisi lapsille hokea pienestä pitäen. Elin elämääni varmasti yli 20 vuotta ennen kuin tajusin, että valintoja on tehtävä, joka päivä useita, jatkuvasti, eikä niiden tekemiseen tai niiden onnistumiseen ole mitään sääntöjä, jotka voisi opetella. Nopeus ei aina ole tärkeää, mutta niitä on vain saatava tehdyksi, paljon. Luulin sen jälkeen olevani hyvä valintojen tekijä. Mutta nyt huomaan, etten ollutkaan. Tein kyllä paljon valintoja, nopeasti ja useimmiten ad hoc -periaatteilla tai “vanhasta muistista”. Jotkut olivat hyviä, toiset eivät. Nyt kun elämän ykkösprioriteetikseni on noussut elämän ylläpitäminen, toiset valinnat ovat olleet helppoja, mutta toiset taas entistäkin vaikeampia.

Valitusten ja surujen kompensaatioksi ja alkavan vuoden kunniaksii täytyy laittaa tähän loppuun luettelo asioista, joista olen, kaikesta huolimatta, onnellinen - tällä hetkellä ainakin:

1. Minulla on rakas ihminen, Sauli, ihanat perheenjäsenet ja hyviä ystäviä, jotka auttavat kestämään suruja ja pelkoja ja jakamaan iloa ja onnea.
2. Minulla on lämmin, ihana, oma koti, jossa voin asua ja elää Saulin ja kissan kanssa ja tavata ystäviä (nyt rajoitetusti tietysti koronan takia).
3. Minulla on työpaikka, josta saan säännöllisen kuukausipalkan, vaikka en ihan joka päivä pystyisikään olemaan 100 %:n tuottava ja mukana täysillä.
4. Minä voin tehdä kotona etätöitä joka päivä, eikä minun tarvitse asettaa itseäni alttiiksi korona-virukselle työni vuoksi.
5. Asun maassa, jossa on (lähes) ilmainen terveydenhuolto ja jossa ihmisiä hoidetaan tasa-arvon pohjalta eikä varallisuuden pohjalta
6. Minulla on säästöjä enkä joutuisi ainakaan heti suureen pulaan, jos työni loppuisi tai joutuisin uudelleen pitkälle sairaslomalle.
7. Minulla on koulutusta ja osaamista sekä vapaasti käytettävissä olevat tietojärjestelmät ja muut lähteet, joiden avulla voin etsiä tietoa sairaudestani ja mahdollisuuksista ehkäistä uusia sairauksia.
8. Minulla on riittävästi rahaa hankkia hyvää ja terveellistä ruokaa joka päivä ja vieläpä erityisiä jouluherkkujakin.
9. Minulla on mahdollisuus saada korona-rokote ilmaiseksi pian, heti kun niitä on saatavilla (ja terveydenhuollon työntekijät ja ikääntyneet on rokotettu).
10. Elän maassa, jossa vallitsee demokratia ja jossa ihmisoikeuksia pidetään tärkeinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjasuru

En enää jaksa odottaa

Silti onnellinen