Pelottava kutsukirje

On todella hienoa, että myös sairaanhoitopiirit ovat ottaneet käyttöön sähköisiä asiointipalveluja. Niiden käytössä on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Sain kirjeen ensin sairaanhoitajalta. Siinä oli kutsu lääkärin vastaanotolle 1,5 kuukauden kuluttua. Ajattelin heti, että lääkärillä on niin huonoja uutisia, ettei niitä voikaan kertoa kirjeessä, kuten hän oli toukokuun vastaanotolla luvannut tuloksista tiedottaa.

Soitin poliklinikan puhelinnumeroon. Halusin tietää, tuleeko lääkäriltä myös kirje vai onko vastaanotto varattu sen sijaan. Pelkäsin pahinta 2 kokonaista tuntia. Ehdin soittaa Saulille ja pyytää tulemaan kotiin, koska pelkäsin romahdusta.

Sitten poliklinikan toimistosihteeri soitti. Hän kertoi, että vastaanottoaika oli varattu, koska olin kysynyt lääkäriltä useita kysymyksiä. Niihin ei ollut aikaa vastata kirjallisen lausunnon yhteydessä. Huokaisin helpotuksesta ja soitin Saulille, ettei tarvitsekaan tulla. Vasta neljä tuntia myöhemmin tuli kirje lääkäriltä, jossa kerrottiin sama asia kuin toimistosihteerin puhelussa sekä kuvauksen tulokset (ei mitään merkkejä kasvaimen leviämisestä).

Helpotus oli valtava, mutta sitten tuli suuttumus. Ehkä minulla on väärä asenne, mutta tunnen itseni petetyksi. Miksi sairaanhoitaja ei ollut voinut kirjoittaa kutsuun, miksi se oli varattu tai lähettää sitä vasta sitten, kun lääkäri oli lähettänyt lausuntonsa? Oli aivan käsittämätöntä, että sairaanhoitaja ei ymmärrä tällaista asiaa, vaikka hoitaa työkseen kuolemansairaita ihmisiä. Laitoin palautetta vastauksena kutsukirjeeseen ja pyysin kertomaan asiasta myös kollegoille. Mitään vastausta en saanut.

Minusta on ylipäätään käsittämätöntä, että ainoa “kommunikaatio” lääkärin kanssa vajaa vuosi kasvaimen leikkauksen jälkeen tapahtuu kirjeellä. Olisi aivan hirvittävää saada tieto kasvaimen leviämisestä tuollaisesta lausuntokirjeestä, oli se sitten sähköinen tai paperinen. En voi käsittää, että ihmisten hoito voi olla tällaista Suomessa vuonna 2020. Ymmärrän kyllä, että jokainen vastaanotto maksaa ja vie lääkärien aikaa. Silti, kun kyseessä on niin paljon edelleen tunteita herättävä sairaus kuin pahanlaatuinen kasvain voi olla, toivoisin kaikille kunnollista hoitoa. Siihen kuuluisi mielestäni myös inhimillinen kohtelu ja luottamuksellinen hoitokontakti, vaikka edes puhelimitse. Lausunnon kirjoittamiseen on kuulemma aikaa vain 5 minuuttia ja puheluun menisi ehkä jopa kaksinkertainen aika. Pohdin, mitä ja miten huonot uutiset kerrotaan potilaalle viidessä minuutissa kirjoitetussa kirjeessä. Tuskin kovin taitavin sanankääntein niin, että potilas tuntisi olonsa turvalliseksi tai kohdatuksi.

Ainoa hyvä puoli omalla kohdallani oli se, että minulla oli joku, jolle soittaa heti ja joku, joka olisi tullut auttamaan, jos olisin saanut huonoja uutisia. Tai jos tieto asian todellisesta laidasta olisi viipynyt esim. 3 vuorokautta, kuten sairaanhoitopiirin verkkopalvelussa vastaamisesta luvataan. Tunteet ja ajatukset olivat kuitenkin sellaiset, että en olisi selvinnyt kolmea vuorokautta yksin odottaen vastausta.